KIRJA Väännetään rautalangasta
Tällä hetkellä Suomessa esiintyy 70 kokoonpanoa, joiden tyyli on ainakin jossain määrin rautalankaa.
Filosofian tohtori Arto Vilkko (s. 1950) pureutuu teoksessaan Emmaa etsimässä suomalaisen sähkökitaramusiikin vaiheisiin ajanjaksolla 1961–63. Keskiössä on sinivalkoisen rautalangan hullu vuosi 1963. Samalla teos juhlistaa rautalankaklassikko Emman 50-vuotisjuhlavuotta.
The Sounds -yhtyeen tammikuussa 1963 julkaisema esikoissingle Emma oli vanha kansansävelmä sovitettuna muodikkaasti twistiin. Kitaran voimakkaasti kaiutettu soundi loi äänimaiseman, jota ei ollut ennen kuultu. Levyä myytiin huikeat 20 000 kappaletta.
Rautalanka-nimitystä käytettiin aluksi irvailumielessä, mutta se vakiintui vähitellen yleiseen käyttöön.
Vilkko on myös musiikkitoimittaja ja musiikintekijä, minkä huomaa hyvin kirjan sisällöstä. Hän kertoo seikkaperäisesti mutta selkokielisesti sähkökitaran teknisestä kehityksestä niin, että maallikkokin ymmärtää. Vääntää siis rautalangasta.
Arto Vilkko aloitti kitaran soittamisen vuonna 1961, jolloin brittiläinen Shadows levytti rautalangan kulmakiviin kuuluvan Apachen. Häntä innosti erityisesti kitaristi Hank B. Marvinin luoma uusi soundi.
Monet muutkin nuoret muusikot tarttuivat noihin aikoihin kitaraan ja alkoivat soittaa.
Rautalankalevytykset tehtiin hyvin nopeasti, ikään kuin toisella kädellä. Soittajat eivät olleet kokeneita eikä äänitysten taso useinkaan kovin korkea.
Vilkko toteaakin, että tärkeintä oli innostus ja omistautuminen, jotka tuottivat omaperäisen tyylin.
Sen sijaan ammattimuusikoiden yritykset tehdä uskottavia rautalankalevytyksiä järjestään epäonnistuivat, sillä heillä ei riittänyt tyylin vaatimaa asennetta ja eläytymistä.
Jo kirjansa alkumetreillä Vilkko esittää johtopäätöksen, että rautalanka oli muista sähkökitarabändeistä erillinen ilmiö. Sen enempää The Beatles kuin musta rock’n’roll-ikoni Chuck Berry eivät vaikuttaneet tyylin kehitykseen.
Kirjoittaja jopa tulkitsee, että vasta rautalankayhtyeet synnyttivät uskottavan suomalaiskansallisen tyylin, vaikka rock’n’roll oli saapunut Suomeen jo 1950-luvun lopulla.
Ennen kaikkea rautalanka oli koko Suomen musiikkia. Emman suosion siivittämänä myös Helsingin ulkopuolella toimineille yhtyeille tarjoutui yhä enemmän esiintymismahdollisuuksia.
Keikkapaikkoja löytyi niin nuorisoseuran kuin maamiesseuran taloista, joissa järjestettiin tansseja.
Musiikkityyliä edustaneita yhtyeitä vaikutti koko maassa aina Lappia myöten.
Rautalankayhtyeiden Vilkko katsoo rakentaneen siltaa slaavilaisen melankolian ja läntisen rock’n’rollin välille. Tämän fuusion seurauksena syntyi myöhemmin suomirock, jonka tunnusmerkkejä ovat uhmakas omaperäisyys, tumma melankolia ja uusiutumiskyky.
RIKU-MATTI AKKANEN
Arto Vilkko: Emmaa etsimässä – Suomalaisen rautalangan
lyhyt historia. 167 sivua.
Back to The Sixties -yhdistys.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
