Kiitetään kasteen lahjasta
sana sunnuntaiksi
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal.3:26-27)
Yksi papinviran hienoimpia ja mieluisimpia tehtäviä on kastejuhla. Se on juhla, joka yleensä aina onnistuu. On käsillä kristityn elämän yksi tärkeimmistä hetkistä, todellinen huippuhetki.
Siinä me olemme. Äiti, isä ja kummit papin kanssa asettautuneina kastemaljan ympärille. Kummin sylissä nukkuva pieni päivänsankari on autuaan tietämätön suuresta tapahtumasta, jonka keskipisteenä hän on.
Pappi puhuu, kertoen kasteen merkityksestä. Hän sanoo muutaman sanan vanhemmille kehottaen heitä antamaan lapselle huolenpitoaan ja rakkauttaan. Hän myös rohkaisee isää ja äitiä kertomaan lapselle Jumalasta ja opettamaan sen saman iltarukouksen, jonka he ovat lapsuudessaan oppineet. Kastettavan otsaan ja rintaan piirretään risti, pelastuksen merkki. Ja kun tulee kasteen hetki, pappi nostaa kastemaljasta kädenlämpöistä vettä lapsen untuvaiseen päähän. ”Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Pieni ihminen havahtuu, muttei herää unestaan. Kaste ei vaatinut hänen omaa valintaansa tai tekoa. Se annettiin hänelle lahjaksi – lahjaksi suoraan taivaasta.
Kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteessa meistä tulee Taivaallisen Isän lapsia. Kaste on kuin adoptio, jossa Jumala ottaa ihmislapsen omakseen. Siksi saamme sanoa: ”Isä meidän, joka olet taivaissa.”
Kastettavan otsaan ja rintaan piirretty ristinmerkki kertoo siitä, miten kaste yhdistää ihmisen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kaste ”pukee päällemme” eli siirtää meidän henkilökohtaiseksi omaisuudeksemme koko Kristuksen pelastustyön.
Kun meidät kastetaan myös Pyhän Hengen nimeen, tulemme samalla seurakunnan jäseniksi, jonka keskellä Pyhä Henki tahtoo herättää ja ylläpitää meissä uskoa. Kaste ja usko kuuluvat yhteen. Jotta kastettu voisi ottaa vastaan kasteessa saamansa lahjan, vanhempien, kummien ja seurakunnan yhteinen tehtävä on opettaa kastetulle, miten suuren lahjan hän on kasteessaan saanut ilman omaa ansiotaan.
Kasteessa on kaikki, se, mitä Jumala meille voi antaa, kaikki, mitä tarvitsemme. Siihen ei tarvitse eikä voi ihminen itse mitään lisätä. Kasteessa saatuun armoon saa yhä uudestaan ja uudestaan palata.
On syytä kiittää kasteen lahjasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
