Kouluruuassa lopputulos ajaa alkuperän edelle
Suomessa syödään koulupäivinä yli 900 000 maksutonta kouluruoka-ateriaa. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan kuntien tarjoaman ruuan raaka-aineista noin kaksi kolmasosaa oli kotimaisia.
Savon koulutuskuntayhtymä EkoCentrian Lähiruokaa ammattikeittiöihin -hankkeen päällikkö Sari Väänänen uskoo, että tilanne ei ole kolmessa vuodessa muuttunut suuntaan tai toiseen.
Hankintalaki rajoittaa kuntien mahdollisuutta käyttää kotimaisia raaka-aineita, sillä kilpailutuspyyntöön ei saa suoraan kirjoittaa, että tuotteen on oltava kotimainen. Sen sijaan esimerkiksi kasvualueen voi laittaa kriteeriksi.
”Kunnat haluavat neuvoja ja vinkkejä siihen, mitä kilpailutuspyyntöön pitää kirjoittaa, jotta he varmasti saavat kotimaisia tuotteita”, Väänänen kertoo.
”On kunnan etu kertoa, että suositaan kotimaista. Myös paikalliset yritykset hyötyvät, jos niiden tuotteita käytetään ja siitä kerrotaan.”
MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi on sitä mieltä, että ruuan alkuperän tulisi olla näkyvissä esimerkiksi ruokalistassa tai kunnan verkkosivuilla.
”Ruuan alkuperä on tärkeä. Se kertoo tarinaa siitä, mikä on ruuan laatu. Siitä selviää esimerkiksi se, kuinka paljon ruoka on matkustanut maailmalla. Alkuperän kertominen voisi olla yksi ruokakasvatuksen väline. Se saattaisi nostaa ruuan arvostusta, koska se korostaisi, että ruualla on tekijä pellolta pöytään asti”, Syväniemi pohtii.
”Itse ajattelen, että onko se niin iso työ kertoa ruuan alkuperä. Ruuan pitäisi olla niin suuressa arvossa, että sen alkuperä halutaan tuoda esiin.”
Syväniemellä on selvä näkemys siitä, miksi kouluruuan alkuperä ei ole tiedossa.
”Kunnissa tulkitaan kilpailulainsäädäntöä aivan liian tiukasti ja tehdään päätökset hinta edellä. Aina ei saisi tuijottaa vain hintaa, vaan pitäisi ajatella myös ruuan laatua ja ravintoarvoja. Pahimmillaan kuntalaisten lautasilla tarjotaan ruokaa, jonka tuottaminen Suomessa olisi laitonta.”
”Luulen, että perimmäinen syy siihen, että alkuperää ei kerrota on se, että asiaa ei ole ajateltu. Piiloudumme kiireen taakse, vaikka asioita voisi tehdä toisin.”
Ammattikeittiöosaajat ry:n toiminnanjohtaja Marjut Huhtala pitää kouluruuan raaka-aineiden alkuperän merkitsemistä lähtökohtaisesti hyvänä ajatuksena. Ongelmaksi vain saattaa muodostua se, että yksittäisen keittiön voi olla vaikea selvittää, mistä raaka-aineet tai eri tuotteiden ainesosat tulevat.
”Luulen, että tahtoa varmasti olisi, mutta käytännön toteutus saattaa olla vaikeaa, sillä pääsy tiedonlähteille voi olla työlästä. Usein ainakin isompien kaupunkien ruokalistat on suunniteltu keskitetysti, joten myös alkuperätietojen pitäisi tulla sieltä.”
”Jos vanhempien näkökulmasta ajattelee, ihannetilanne olisi, että ruuan alkuperä tiedettäisiin aina ja että kotimaisia raaka-aineista olisi käytetty aina, kun se on mahdollista”, Huhtala sanoo.
Hän pitää kuitenkin alkuperää tärkeämpänä lopputulosta eli valmista ruoka-annosta.
”Se, että ruoka maistuu koululaisille ja ravitsemussuositukset täyttyvät, on mielestäni oleellisinta. Toki paikallisuus on myös tavoiteltava arvo.”
Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila pitää tärkeänä sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa kouluruokailusta.
”Olen varma, että tietoa ruuan alkuperästä arvostettaisiin. Jo se olisi tärkeä viesti, että tieto olisi saatavilla. Se osoittaisi, että asiaa on mietitty. Kouluarki tarvitsee luottamusta herättäviä tekoja, ja tämä voisi olla yksi sellainen.”
Kuten Syväniemikin Kurttila näkisi kouluruuan alkuperän kertomisen osana ruokakasvatusta. Hänen mukaansa se tuo kaupungistuvassa ympäristössä konkreettisesti esiin ruuan alkuperän. Asian julkituonti saattaisi kuitenkin aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä.
”Mitä enemmän tietoa annetaan, sitä enemmän tulee kritiikkiä. Asia pitäisi suunnitella niin, että se ei ala toimia itseään ja hyvää lähtökohtaa vastaan”, Kurttila sanoo.
ANNIINA KESO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
