VIERAILIJA Kun luomuasetus lopettaa luomutuotannon

Tasaisin väliajoin kansalaiset

nostavat esiin EU:n puusaunadirektiivin, kurkkudirektiivin tai muun vastaavan. Jos jutut kuulostavat täysin älyttömiltä, ne ovat todennäköisesti vahvaa liioittelua tai täyttä puppua.

Lähes yhtä tasaisin väliajoin Euroopan parlamentin päätöksiin uhkaa kuitenkin jäädä älyttömyyksiä, jotka menisivät täydestä klassisten EU-myyttien vierellä.

EU:n uusi, kauan valmisteltu luomuasetus oli äänestyksessä

Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnassa kuukausi sitten. Asetuksen keskeinen

sisältö asettaa ne kriteerit, joilla

tuotetta voi jatkossa kutsua luomuksi.

Yksi esitetyistä muutoksista oli, että luomu rajataan muiden vaatimusten ohella tarkoittamaan vain sellaisia kasveja, joiden juuret ovat maaperässä kiinni. Esitys meni valiokunnassa läpi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei maatalousvaliokunnan mukaan kasvihuoneessa ruukussa tai lavalla kasvavia tuotteita enää laskettaisi luomuksi, vaikka muut lehdot täyttyisivät.

Tämä siitä huolimatta, ettei ruukkukasvilla ja maaperässä

olevalla kasvilla ole kasvin luonnonmukaisuuden kannalta, muuten kuin politiikan

tasolla, mitään eroa. Tai jos on, samalla logiikalla tulisi luomusta kieltää paitsi kasvihuoneet, myös jalostetut lajikkeet.

Nyt voi syystä kysyä vihaisesti, miksi juuri tähän ratkaisuun päädyttiin.

Asetuksen raportööri, vihreiden saksalainen edustaja Martin Häusling ajoi kyseenalaista kohtaa kulisseissa

voimakkaasti. Hän oli muiden saksalaisten kanssa vaatimassa myös pakollisia tarkastuksia

kaikille luomutuotantoon

rekisteröidyille tiloille riskiperusteisemman ja kustannustehokkaamman vaihtoehdon sijaan. Pohjoisen viljelijän kannalta yhtälö ei ole edullinen.

Monelle suomalaiselle luomutuottajalle päätöksen jääminen voimaan olisi toiminnan päättävä isku. Maapohjaisten kasvihuoneiden vaatimus

lopettaisi ympärivuotisen tuotannon ja estäisi vuosittaisen tuotantomäärän nostamisen kannattavaksi. Ilman sitä

kauppojen meille myymän luomun kotimaisuusaste

putoaa rankasti.

Parlamentin täysistunto

äänestää asetuksesta näillä

näkymin joulukuussa. Sitä ennen tulemme taas kääntämään jokaisen käännettävissä

olevan kiven, jotta pakettia saataisiin tältä osin muutettua.

Asetuksen perimmäinen tarkoitus on päivittää unionin

aikansa eläneet säädökset

luomun saralla ja samalla kannustaa tuottajia vastaamaan koko ajan kasvavaan luomutuotteiden kysyntään, niin

jäsenmaassa kuin kansainvälisestikin.

Silti tuloksena voi olla tilanne, jossa asetus tekee säännöillään oman tavoitteensa saavuttamisen mahdottomaksi. Niin kävi pysyviä nurmia koskevien sääntöjen kanssa.

EU:n maatalouspolitiikka on vaikea yhtälö. Monimutkainen järjestelmä poikkeuksineen ja erityistapauksineen on omiaan

hämmentämään heitä, jotka sääntöjä joutuvat noudattamaan.

Yksinkertaistamiselle olisi

tarvetta monessa kohtaa.

Samalla yksinkertaistaminen nähdään suurissa Euroopan maissa välillä tavalla, joka ei pysty ymmärtämään routaisen, lyhyen kasvukauden Suomen ja optimaalisen kasvuympäristön Espanjan eroja. Lopputuloksena on pohjoista potkivaa politiikkaa.

Tämä vääntö ei ole vielä ohi. Erivapauden saaminen pohjoisille alueille on mahdollista,

ja sitä myös haetaan. Mitään takeita onnistumisesta ei ole, mutta parlamentin täysistunto

on estänyt kummallisuuksia päätymästä asetuskirjoihin

ennenkin. Kunpa sen ei vain

aina tarvitsisi olla näin vaikeaa.

Avaa artikkelin PDF