Talvivaarasta on moneksi

Talvivaaran kaivoksen perustaminen

piti olla Kainuulle ja lähimaakunnille

melkein lottovoitto. Miljoonia tulisi, kunhan tehtäisiin töitä.

Kaivoksen avaamisessa korpeen ei nähty mitään ongelmaa. Kyllä metsään meteliä mahtuu ja jonkun verran

pölyäkin. Kaivosyhtiö lupasi, ettei luonnon ja ympäristön suojelussa

säästeltäisi. Työpaikkoja ja leveämpää leipää olisi luvassa runsaasti.

Työpaikkoja on saatu satoja. Niitä oli ensin rakentajille ja nyt myös kaivoksen työntekijöille sekä alihankkijoille.

Hyvinvointi tosiaan säteilee laajalle

maakunnan rajojen ulkopuolellekin, kuten viranomaiset ovat tutkimuksissaan selvittäneet.

Mutta säteilee paljon muukin.

Säikyimmät pelkäävät säteilyn olevan radioaktiivista.

Se tiedetään varmasti, että lähijärvien vesiä on pilattu. Niihin on valunut

kaivokselta ennakkoarvioihin verrattuna moninkertaiset määrät suoloja ja sulfaatteja. Ennen juomakelpoisesta järvivedestä ei ole paikoin edes löylyvedeksi.

Matkailusta vaurastuneelle Sotkamolle vesien, vaikka vain pienten ja turisteille

näkymättömien järvien tärveltyminen on ikävä uutinen. Vielä ikävämpää on

pilaantunutta kananmunaa muistuttavan rikkivedyn löyhähdys matkailualueiden tuntumassa.

Naapurit manaavat myös pölyhaittoja.

Talvivaaralla on ollut tarjota valittajille lähinnä hyviä selityksiä. Prosessi oli kaikille uusi ja toi yllätyksiä. Nyt virheet on saatu kiinni, ja vesistöjen tila on parantumassa. Hajuhaitat saadaan kuriin tuota pikaa.

On aivan ymmärrettävää, että kaivoksen naapurit eivät tyydy selityksiin. Äskettäin pidetyssä Talvivaaran ympäristöluvan katselmustilaisuudessa kaivosyhtiö sai kuulla kunniansa, ja viranomaiset oman osansa.

Jos navetasta aiheutuu naapureille saati ympäristölle haittoja, siitä seuraa heti kovat rapsut, muistutettiin monessakin puheenvuorossa. Kaivosyhtiöille tuntuu olevan toisenlaiset säännöt.

Viranomaiset ovat tiukentaneet linjaansa. Tosin vasta julkisuuden paineessa ja ehkä myöhässäkin.

Kaivosyhtiö ei saa hakemaansa lupaa uraanin talteenotolle siinä ajassa kuin oli toivonut. Aluehallintovirasto Avi antaa muistutuksille ja lausunnoille runsaasti

aikaa.

Kun lupa aikaisintaan vuoden lopulla tulee, siitä valitetaan varmasti. Avi voisi antaa toiminnalle aloitusluvan valituksista huolimatta, mutta ei anna – ainakaan jos Talvivaaran muut ongelmat

atkuvat.

Uraanitulojen viivästyminen iskee kaivosyhtiön talouteen, mutta ei kaada sitä. Sitä paitsi yhtiö saa syyttää nykyisistä vaikeuksista itseään. Intoa on ollut enemmän kuin taitoa, tarmoa enemmän kuin pelisilmää.

Jopa uraanin talteenottolupaa

taidettiin hakea huonolla valmistelulla. Naapurit ovat löytäneet papereista

monia puutteita, samoin Avi.

Ympäristöongelmat ja uraani-sanan esiin tulo on saanut liikkeelle myös

luonnonsuojelun ammattilaiset. Uraaniluvan katselmuksessa kuultiin järjestöjä, joita ei Kainuun salomailla ole tätä ennen paljon nähty.

Kohun keskelläkin kannattaa muistaa,

ettei kovimmin huutava ole aina oikeassa.

Monilla ”aktivisteilla” pelissä on oma elanto ja poliittinen vaikutusvalta.

Silloin ei aina malteta pysyä tiukasti

tosiasioissa.

Täysiä pisteitä ei voi antaa toimittajillekaan. Mitä kärjekkäämpi väite, sen varmemmin se pääsee lehtien palstoille. Joskus käy niinkin, että tutkijan sanoma ”hirveän suuri” kääntyy otsikossa

”hirveäksi”.

Toimittaja on vastuussa lukijoilleen. Täytyisi malttaa pysyä totuudessa, ettei

käy niin kuin niille ruotsalaisille kollegoille, joista Kainuun Sanomat kertoi viime sunnuntaina. He uutisoivat Outokummun ”myrkyistä” Tornionjokilaaksossa. Puurot muuttuivat Norrländska Sosialdemokratenin jutuissa velleiksi, kansantaudit ja vanhuuden vaivat

ympäristötuhoiksi.

Oikaisupyynnöt tuottivat uusia

virheitä, ja lopulta Outokumpu lakkasi

kommentoimasta toimittajakaksikon ”uutisia” millään tavalla.

Ai miten toimittajien kävi? Heidät

palkittiin ansioituneina ympäristöjournalisteina.

jouko.ronkko@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF