VIERASKOLUMNI Haitallinen viljelijä
Valtioneuvosto saattoi kansalaisten tietoon selvityksen, johon oli listattu ympäristölle haitalliset tuet. Raportin on laatinut vihreän puolueen puheenjohtajan, ympäristöministeri Ville Niinistön johtama ympäristöministeriö. Selvityksestä on sovittu Kataisen hallitusohjelmassa.
Selvityksen tiivistelmässä ympäristölle haitalliset tuet määritellään näin: ”Kaikkien muiden tekijöiden pysyessä ennallaan tuki kohottaa tuotannon tasoa tai luonnonvarojen käyttöä ja siten kohottaa jätteen, saasteen ja luonnon hyväksikäytön tasoa. Tämän kaltaisia tukia on Suomessa lähinnä energia-, liikenne- ja maataloussektorilla.”’
Selvityksen mukaan maatalouden haitallisia tukia ovat lähes kaikki kansalliset ja EU-tuet, yhteensä 1,1 miljardia euroa.
Talonpoikaisjärjellä tulkittuna haitalliset tuet tarkoittavat sitä, että Suomessa harjoitettava ruuantuotanto on uhka teknis-kemialliselle kuluttaja- ja ympäristöyhteiskunnalle. Raportissa ehdotetaankin, että haitallisista tuista päästään parhaiten eroon lopettamalla tuet, jolloin niistä riippuvainen toiminta joko sopeuttaa tuotantonsa tai lopettaa sen kokonaan.
Ruuantuotannon alkupäässä haittatukiselvitys tuntuu käsittämättömältä. Suomi on lainsäädännöllään ja EU-sopimuksillaan sitoutunut pitämään myös viljelijät hengissä. EU haluaa, että yhteisön alueella tuetaan kuluttajia alentamalla ruuan hintaa erilaisilla tuilla. Nyt yhteiskunnan itsensä päättämät ja maksamat tuet luetaan leiväntuottajien aiheuttamaksi haitaksi ympäristölle ja yhteiskunnalle.
En kiistä maataloustuotannon yhteydessä tapahtuvia ravinnepäästöjä vesistöihin tai märehtijöiden aiheuttamia metaanipäästöjä, sillä peltoja ei voi viljellä suljetussa kierrossa. Suomalaiset viljelijät ovatkin erittäin kattavasti sitoutuneet ympäristötukiohjelmaan. Peltojen ravinnetasetta seurataan, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä kontrolloidaan tukivalvonnoissa. Suomalainen viljelijä on tarkemmassa valvonnassa kuin toisinajattelijat entisessä Neuvostoliitossa.
Haittatukiselvityksissä haiskahtaa linkolalainen ajattelutapa. Ympäristön pilaajat halutaan merkitä, jotta yhteisö voi osoittaa vihansa vesien ja ympäristön sotkijoita kohtaan.
Suurin osa suomalaisista on etääntynyt niin kauas jokapäiväisen leivän tuottamisesta, että monet ovat valmiit hautaamaan kotimaisen maatalouden.
Talonpojat ovat viime vuosikymmenien aikana oppineet sietämään monenlaista pilkkaa ja ivaa, jota on esiintynyt ennen kaikkea poliittisen vasemmiston parissa. ”Tapa talonpoika päivässä”, oli kirjailija Arvo Salon kuusikymmentälukulainen iskulause. Ja näinhän kävikin. Puolessa vuosisadassa viljelijöiden osuus kansan työtätekevistä on romahtanut kymmenenteen osaan. Mutta sekään ei näytä riittävän.
Enää ei vasemmisto ole valmis ”tappamaan” talonpoikia. Päinvastoin. Suomalainen alkutuotanto ylläpitää erittäin suurta elintarviketeollisuutta Suomessa. Viljelijä ja duunari ovat samassa veneessä.
Sen sijaan ympäristöliike ja siihen kytkeytynyt cityvihreiden puolue on noussut talonpoikien tappolinjan johtajaksi. Koijärveltä 1979 alkanut ympäristöliike on päässyt valtioneuvoston ja ministeriöiden sisään. Haittatukiselvitys kertoo, millaisilla aseilla ekoterroristit hyökkäävät nyt. Entä tulevaisuudessa?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
