Asiantuntija listaa: Ethän sorru näihin sienestysmokiin?

Ei näin! Sienitutkijan mukaan jokainen itseään arvostava sienestäjä lokeroi sienikorinsa niin, että yhteen osaan tulevat vaikkapa kantarellit ja yhteen tatit. Kuva: Lari Lievonen

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Kauko Salo kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle, mitkä ovat pahimmat mokat, joihin suomalaiset sienestäjät sortuvat.

Ehkä kaikkein pahin virhe on Salon mielestä se, että sienet laitetaan sienikorin sijaan muovipussiin. Usein tähän liittyy Salon mukaan se, että aina ei välttämättä ole varsinaisesti lähdetty sieniretkelle, kun sieniä löytyykin. Silloin takin taskussa oleva muovipussi on helppo vetää esiin.

Salo muistuttaa, että sienten happaneminen alkaa heti ja se on hyvin nopea. Pilaantumisnopeuden voi rinnastaa Salon mukaan kalan pilaantumiseen.

"Varsinkin, jos siinä lyödään sekaisin rouskuja, haperoita ja tatteja, ei se ole sallittua", hän sanoo.

Jokainen itseään arvostava sienestäjä lokeroi sienikorinsa niin, että yhteen osaan tulevat vaikkapa kantarellit ja yhteen tatit.

Salon mielestä sieniä laitetaan nykyisin aiempaa harvemmin muovipusseihin. Vielä 10–15 vuotta sitten sienien laittaminen muovikassiin oli hänen mukaansa yleisempää.

"Vaikka valistustyötä on tehty, niin kummasti edelleenkin näkyy sienestäjiä muovikassien kanssa", hän huomauttaa.

Oikeanlaisen sienikorin lisäksi sienimetsään kannattaa Salon mukaan ottaa myös sieniveitsi, vaikka se joltain sienimetsässä unohtuukin. Sienitutkija muistuttaa, että sieniveitsen avulla sienet saa hyvin perattua metsässä, eikä niitä tarvitse turhaan kantaa perkaamattomina omaan keittiöön.

Myös sienikirja voi Salon mukaan joissain tapauksissa hyvä olla mukana sieniretkellä. Hän liputtaa kuitenkin kävelevän tietopankin puolesta.

"Kyllä paras on sellainen kaveri, joka voisi sanoa varmasti, että mitä on vaikkapa hapero ja mikä kantarelli", hän neuvoo.

Kirjasta on nimittäin Salon mukaan vaikea katsoa värejä ja verrata sienten kokoja.

10–20 sienen tunnistaminen riittää Salon mukaan hyvin siihen, että metsässä pärjää mainiosti. Ruokasienten lisäksi on tarpeen tuntea myös myrkkysieniä.

Vaikka metsässä olisi liikkeessä sienikirjan kanssa, siihen ei kannata kuitenkaan sokeasti luottaa. Jos on vähänkin epävarma löytämästään sienestä, kannattaa sen laji varmistaa Salon mukaan joltain sellaiselta kaverilta, joka tuntee sieniä.

Sienestäjät tekevät virheen Salon mukaan myös siinä, että sieniä ei käsitellä heti metsästä tulon jälkeen. Sienitutkija muistuttaa, että sienet pitää käsitellä heti, kun metsästä pääsee kotiin, eikä niitä pidä jättää lojumaan pöydälle muutamaksi tunniksi.

"Sienien perkaamatta jättäminen on turmiollista touhua. Neuvoisin, että sienet kannattaa perata saman päivän aikana", hän neuvoo.

Käytännössä käsittely tarkoittaa sitä, että sienistä vaikkapa poistetaan nesteet paistinpannulla tai ne laitetaan kuivumaan.

Viimeinen virhe sienten kanssa liittyy Salon mukaan tattien käsittelyyn. Yleisen uskomuksen mukaan tattien pillikerros pitää Salon mukaan jostain syystä poistaa. Näin ei kuitenkaan hänen mielestään todellisuudessa ole.

"Eivät ne etanat tai toukat ole myrkyllisiä sienen kannalta", hän vakuuttaa.

Mikäli sienen pillistö on kuitenkin vihreä, se on jo mennyt vanhaksi. Sen sijaan nuoren sienen pillistöön ei ole sienitutkijan mukaan syytä koskea.