Pelottava kirjailija jätti vahvan muiston
Eeva Joenpelto rakennutti 1970-luvulla kotiseudulleen Sammattiin komean Vares-Kantolan talon, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Talon omistaa nyt WSOY:n kirjailijasäätiö ja se toimii kirjailijakotina. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoTavallaan toivoin, ettei kirjailija vastaisi puhelimeen, vaikka halusinkin haastatella häntä. Muistan vieläkin sen kihelmöivän tunteen, kun lankapuhelin hälytti toisessa päässä. Henkeä pidätellen jännitin, vastaako arvoisa kirjailija puhelimeen, ja jos vastaa, miten hän suhtautuu haastattelupyyntöön.
Eeva Joenpellolla oli sellainen maine. Oman arvonsa tunteva kirjailija ei ollut toimittajille helppo pala. Enkä minä ollut tuolloin vuonna 2002 kovin kokenut toimittaja, mitä tulee kokeneiden kirjailijoiden suhteen.
Ensimmäisellä kerralla puhelimeen ei vastattu, vaikka annoin sen soida pitkään. Hiukan hävettää tunnustaa, että olin helpottunut. No, ei voi mitään, huokaisin. Vaikka tiesin, ettei se auta. Tietenkin oli yritettävä uudestaan, niin monta kertaa, että saa vastauksen.
Joenpellon Uskomattomia uhrauksia oli kirja, jonka halusin tuolloin Maaseudun Tulevaisuuden seuraavaksi jatkokertomukseksi. Se kertoi tarinaa agrologi Eino Nygrenistä, tuottajien omistaman suuren osuustoiminnallisen yrityksen alasajosta, henkilökohtaisista uhrauksista ja maaseudun tyhjenemisestä.
Halusin myös haastatella Finlandia-palkittua kirjailijaa, jonka kieltä ja ihmiskuvauksia ihailin suuresti.
Varmasti kaikilla toimittajilla on juttuja, joiden tekeminen on jotenkin painunut mieleen. Eeva Joenpellon haastattelu on minulle yksi sellaisista. Pelonsekainen kunnioitus on haastava lähtökohta jutun tekemiselle. Mutta ehkä se antoi myös oikeanlaista nöyryyttä.
Toisella kerralla vanha rouva vastasi puhelimeen. Kyllä hän antoi mielellään haastattelun Maaseudun Tulevaisuudelle ja jatkokertomuksestakin saatiin sovittua.
Vierailusta ja haastattelusta Joenpellon luona jäi hyvä ja lämmin muisto. Kirjailija oli hyvin ystävällinen ja kannustava.
Onneksi uskalsin. Vaikka Joenpelto vielä suunnitteli seuraavaa kirjaa, Uskomattomia uhrauksia jäi hänen viimeisekseen. Pari vuotta myöhemmin kirjailijaa ei enää ollut.
Mia Palokallio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
