LUKENUT MIES Ei itsekritiikin häivääkään
Keskustan puoluekokous on pelottava instituutio. Sillä on edelleen valta avata tie suomalaisen politiikan huipulle mutta myös suistaa sieltä alas.
Kuuluisin pysäys on Ahti Karjalaisen tappio presidenttiehdokaskisassa Kuopiossa syksyllä 1981, mutta kukaan ei koskaan ole menettänyt niin totaalisesti puolueväen luottamusta kuin puoluesihteeri Jarmo Korhonen Lahdessa 2010.
Korhonen on vuoden sisällä julkaissut lähes 2 500 sivua tarinaa suomalaisen politiikan ja etenkin oman puolueensa sisäpiiristä. Kiinnostavin kysymys jää tyystin vastaamatta: Miksi Korhonen menetti puolueväen luottamuksen? Itsekritiikistä ei näy häivääkään.
Maan tapa käsittelee pääasiassa keskustan puoluerahoitusta 2006–2008 ja erityisesti puolueen kärkipoliitikkojen kiemurtelevia yrityksiä peitellä sitä. Uutena lähteenä on pääjunailija Arto Merisalon sähköpostiliikenne.
Korhonen määrittelee kaikkeen syypäiksi noin 30 hengen liberaaliklikin, joka johtaa keskustaa ja rakensi salaliiton häntä vastaan. Pahimpia liberaaleja ovat Seppo Kääriäinen, Paula Lehtomäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi ja Kimmo Tiilikainen sekä tietysti nykyinen puoluesihteeri Timo Laaninen, joka lopulta kaatoi Korhosen.
Muutamia lukuohjeita on syytä muistaa. Puolueiden ja poliitikkojen rahoittaminen vaaleissa ei ole rikollista. Isojen avustusten salaaminen sen sijaan on.
Vuoden 2007 vaalirahojen peittelyskandaalin jälkeen lakia muutettiin.
Sitä edeltävien vaalien, esimerkiksi 2006 presidentinvaalien tapahtumien arviointi nykylain pohjalta on taannehtivaa oikeutta. Niistä kirjoitetut luvut ovat malliesimerkki ikuisen pikkupoliitikon röyhkeästä populismista.
Pekka Alarotu
Jarmo Korhonen: Maan tapa.
781 sivua. Tammi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
