Turun ihmissyöjäsusi ei ollut raivotautinen

Suden metsästys on edennyt vauhdikkaasti. Kuva: Markku Vuorikari

Luonnonvarakeskuksen tutkija Sanna Ojalammi epäili videohaastattelussa, että vuosina 1880–1882 Turussa 22 lasta tappanut susi olisi ollut rabies-tartunnainen.

Lukijamme Kaj Granlund Lestijärveltä kiisti Ojalammin teorian mielipidekirjoituksessaan (MT 7.9):

"Kun vesikauhu eli rabies siirtyy siihen vaiheeseen, että susi erkanee laumastaan, lähtee yksinäiselle vaellukselle ja hyökkää ihmisten, muiden eläinten tai vaikkapa metsässä kasvavien puiden kimppuun, se ei pysty nielemään, koska nielun lihashermosto on lamaantunut."

"Tämä vaihe kestää viikon tai enintään kaksi, jonka jälkeen susi yksinkertaisesti kuolee. On siis täysin mahdotonta, että susien huhtikuussa 1880 alkaneet lastenryöstöt olisivat olleet vesikauhuisen suden tekemiä, kun ne jatkuivat vuoteen 1882 asti. "

Susi-kirjan kirjoittanut biologi Mervi Laaksonen vahvistaa Granlundin kannan.

"Jos tarkoitetaan 1880-luvulla Turun seudulla tapahtuneita susisurmia, niin on varsin todennäköistä, että kyse ei ollut rabies-tartunnan saaneesta sudesta. Tapaukset sattuivat maantieteellisesti laajalla alueella ja ajallisesti pitkällä aikavälillä, joten on todennäköisintä, että kyseessä oli susi tai sudet, jotka tappoivat ihmisiä ravinnokseen", Laaksonen kertoo.

Hänen mukaansa vesikauhuinen susi vahingoitti ihmisiä, usein aikuisia miehiä, maantieteellisesti suppealla alueella ja lyhyellä aikavälillä ennen kuin susi tapettiin tai se menehtyi sairauteensa.

"Tuona aikana oli hirvikanta erittäin alhainen, joten riistaa oli susille vähän metsissä. Tapaus johtui silloisista sosio-ekonomisista olosuhteista, jonka seurauksena susi joutui etsimään ravintoa ihmisasutuksen luota", Laaksonen jatkaa.

Rabies, ihmisen vesikauhu, eläimen raivotauti, on tappava viruksen aiheuttama keskushermostosairaus, joka tarttuu pääasiassa pureman välityksellä.

Vuosittain yli 55 000 ihmisen raportoidaan kuolevan rabieksen seurauksena lähinnä Afrikassa ja Aasiassa. Todellinen luku on tätäkin suurempi.

Tartunnan pääasiallisia levittäjiä ovat kotieläimistä koira ja kissa sekä luonnonvaraiset petoeläimet kuten kettu ja supikoira. Rabiesta esiintyy myös lepakoissa. Rabiesta esiintyy edelleen myös useissa Itä-Euroopan maissa.

Kansainvälistä rabiespäivää vietetään joka vuosi syyskuun 28. päivänä. Suomi on ollut taudista vapaa 1991 vuodesta lähtien.

Raivotautia on vastustettu Suomessa määrätietoisesti vuosikymmenten ajan. Suomalaisissa eläimissä rabiesta on todettu viimeksi vuosien 1988–1989 aikana, jolloin tauti levisi maan rajojen ulkopuolelta pääsääntöisesti kettuihin ja supikoiriin Kaakkois-Suomessa.

Rabies hävitettiin eläinten rokotuksilla. Tavoitteena on pitää Suomi jatkossakin taudista virallisesti vapaana.