Osuuskunnasta lääke talousahdinkoon

Olen huolestuneena seurannut maaseudun autioitumista ja asunnottomien rakennusten rappioitumista. Uusia työpaikkoja tulisi voida luoda myös maaseudulle. Onneksi meillä on historiamme, joten ongelma ei ole täysin vieras. Kulttuurihistoriantutkija, FT Anne Ollilan mukaan, 1900-luvun alussa, suuria kysymyksiä maassamme oli tilattoman väestön runsaus, joihin lääkettä tarjottiin yrittämisestä. Hyväntekeväisyyden katsottiin luovan kansassa avuttomuutta huolehtia asioistaan sekä aiheuttavan riippuvaisuutta parempiosaisten armeliaisuudesta ja siksi sitä ei katsottu hyvällä.

Marttayhdistyksen toimintaa tutkinut Ollila toteaa, että 1800-luvun lopulla maassamme vallinneen vaikean sosiaalisen tilanteen vuoksi, Suomen naisyhdistyksen puheenjohtajan Aleksandra Gripenberg todenneen, että toiminta maassamme on suunnattava kasvatukseen, ammattikoulutukseen ja naisten valistamiseen.

Oppia lähdettiin hakemaan Tanskan kansanopistoista ja talouskouluista. Tanskan esimerkki osoitti, että maatilojen ei tarvitse välttämättä olla suuria eikä viljavia. Kanan-, puutarhan-, karjan- ja mehiläistenhoito sekä käsityöt toivat toimeentuloa ja jopa vaurauttakin edellyttäen, että ihmiset olivat ahkeria. Vuosisadan alussa Suomessa maatalousväestöstä palstaviljelijöitä oli peräti 39 prosenttia. Yli 25 hehtaaria omaavia tiloja oli vain 11 prosenttia (Ollila, A. 1993). Lisäksi maahamme syntyi runsas käsityöläisten joukko, jotka toivat leivänlisää maaseudulle. Teollistumisen myötä työpaikkoja alkoi syntyä kasvukeskuksiin ja maaseutu alkoi autioitumaa.

Tänään ollaan tilanteessa, että vähäinenkin teollisuutemme on hakeutumassa ulkomaille ja työttömyys kasvaa päivä päivältä. Meidän vahvuutemme täällä Suomessa on korkea koulutustaso muun muassa teknologian ja tuotesuunnittelun alalla. Ongelma on, että tätä vahvuutta ei ole osattu hyödyntää riittävästi palvelualoille.

Terveydenhoitouudistus saattaisi saada uudenlaisen näkökulman jos suunnittelussa mukana olisi intensiivinen tuotesuunnittelijoiden joukko. Monialaisuus on terminä tuttu, mutta käytännössä heikosti toimiva. Osuuskunta saattaisi olla myös tänä päivänä vastaus ennen kaikkea maaseudun ja haja-asutusalueiden palveluiden suunnittelussa ja järjestämisessä. Viemme aktiivisesti osuuskunta-aatetta kolmansiin maihin, mutta voisimmeko ennakoida myös omaa tilannettamme työttömyyden kasvaessa ja väestön vanhetessa, kun julkisen talouden rahat riittävät yhä pienemmälle joukolle kansalaisiamme.

Pitäisikö katse kääntää Ranskan tai Sveitsin terveydenhuoltoon, joissa julkisen rahoituksen rinnalla toimii yksityinen sairaskassasysteemi. Itselläni on kokemusta Sveitsistä terveydenhuoltoalalta. Julkisen sektorin työnantajani ilmoitti minut sairaskassaan työsopimuksen yhteydessä ja maksu oli mielestäni hyvin kohtuullinen saamiini etuihin verrattuna. Sairaskassat eivät olleet voittoa tavoittelevia pörssiyhtiöitä, vaan käsittääkseni lähinnä osuuskuntaperiaatteella toimivia yhdistyksiä.

Voidaksemme turvata kansallisen hyvinvointimme, olisi meidän ryhdyttävä miettimään järkeviä vaihtoehtoja palvelujen saatavuudelle jatkossa, niin että ne olisivat kaikkien kansalaisten saavutettavissa elämäntilanteesta riippumatta.

Marjaana Mattila

Huittinen

Avaa artikkelin PDF