Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Anteeksi, kuntauudistus on virhe

    ”Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on eduskunnassa pyytänyt anteeksi menettelyään hallituksen kuntauudistusvalmistelussa. Myös SDP:n ministeriryhmä on pahoitellut, että puolueen olisi pitänyt tuoda esille kuuden suurimman kaupunkimme vahva poliittinen ohjaus ja niiden kytkennät talouselämään kuntauudistuksen valmistelun taustalla.”

    Lainaus on kuvitteellinen Jyrki Kataisen anteeksipyyntö. Vastaava ja todellinen kuultiin hiljattain ministeri Stefan Wallinilta Dragsvik-asiassa kuin myös Finnairin johdolta viime keskiviikon yhtiökokouksessa.

    Suomen johtavien kunta-asiantuntijoiden ja alan oikeusoppineiden huomautukset, oppositiosta puhumattakaan, eivät tunnu lainkaan vaikuttavan Jyrki Kataiseen. Onko kuntauudistuksen taustalla muita syitä kuin väestön vanheneminen ja valtion budjetin kestävyysvaje? Kenen etua kuntauudistuksessa lopulta ajetaan?

    Vaikuttaa siltä, että nuori pääministerimme takertuu hallitusneuvotteluiden kabineteissa sovittuun eikä ota tiedeyhteisön näkemyksiä huomioon. Kuntakoon ja suuruuden ekonomian paremmuudesta ei ole tutkittua tietoa.

    Puheenvuoroja tästä asiasta ovat käyttäneet niin professorit Aimo Ryynänen, Pentti Mecklin, Olli Mäenpää kuin Kaarlo Tuori. Kaikki ovat erittäin arvostettuja alansa asiantuntijoita.

    Silti Kataisen hallituksen jääräpäisenä tavoitteena on rakentaa Suomeen kuntarakenne, jossa ”vahva kunta pystyy tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitykseen” (hallitusohjelma sivu 119).

    Kataisen hallitusohjelman kirjaukset paljastavat tiiviin, suuria kaupunkeja hyödyttävän rakentamisen ja maankäytön ohjauksen yhdeksi keskeisimmäksi uuden hallituksen tavoitteeksi. Kiinteistöveron tasauksen poistaminen oli hallituksen aivan ensimmäinen päätös, jolla tätä tavoitetta lähdettiin rakentamaan. Lopullinen tavoite on suurkunta, jossa jättikunnan ytimessä voidaan päättää koko laajan alueen maankäytöstä.

    Tiivistämiselle ei ole ympäristöperusteita. Viime vuonna julkaistu Aalto-yliopiston tutkimus osoitti yksiselitteisesti, että ympäristövaikutuksella ei ole eroa sen mukaan, asuuko maalla vai kaupungissa. Tarkalleen ottaen tutkimuksessa selvisi se, että maalla asuminen rasittaa ympäristöä vähemmän kuin kaupunkiasuminen.

    Kataisen hallitus vaikenee osittain kuntauudistuksen taloustaustoista, erityisesti kuuden suurimman kaupunkimme roolista ja niiden halusta määrittää kuntauudistuksen sisältö.

    Niin kauan kuin keskustelu kohdistuu vain palveluihin ja kuntien lukumäärään, jäävät rakennusliikkeiden ja energiayhtiöiden kunta- ja yhdyskuntarakennekytkökset vaille keskustelua ja analyysiä.

    Poliittisen (kokoomus)eliitin ja talouselämän kytkentä avautuu, kun seuraa yhdyskuntarakenteesta syntyviä rahavirtoja ja niistä saatavia tuottoja. Kun yhdyskuntarakenne ohjataan ja määrätään lailla sekä sopimuksilla tiiviiksi, tarjoutuu suurkunnalle hyvä tulonlähde, jossa energiantuotanto ja rakentaminen kohtaavat suurten liikevoittojen rakennus- ja voimayhtiöt.

    Esimerkiksi Helsingin Energia teki 876 miljoonan liikevaihdolla 271 miljoonan liikevoiton vuonna 2011. Kun näin merkittävään energialiiketoimintaan lisätään rakentamisen tuotot, saa käsityksen siitä, kuinka suuria taloudellisia kytkentöjä kaavoituksen vallan kautta kuntauudistukseen liittyy.

    Kuntauudistusta tukevat ministerit – Katainen, Urpilainen ja Virkkunen – eivät ole olleet halukkaita esittämään vaihtoehtoja maakuntamallista, hajautetusta energiantuotannosta tai pientalovaltaisesta yhdyskuntarakenteesta. Hajautunut yhdyskuntarakenne nähdään kategorisesti ”ongelmana”, vaikka Maskun, Naantalin, Ruskon tai Kaarinan kaltaisten kuntien vetovoima osoittaa suomalaisten juuri haluavan väljyyteen ja omaan taloon!

    Nykykunnat säilyttävä kaksiportainen kuntarakenne, jossa laajaa väestöpohjaa vaativien palvelujen toteuttaminen koottaisiin maakuntien tasolle, on vaarassa jäädä vaille selvityksiä. Onko tähän tiivistämisen taka-ajatukseen syynä suurten kaupunkiseutujen rakennusliikkeiden ja energiayhtiöiden voittojen varmistaminen ja kasvattaminen?

    Kytkentä on ilmeinen, sillä miksi muuten pyrittäisiin lisäämään suurten yksiköiden palvelutuotantoa niiden ollessa tutkitusti tehottomampia kuin pienten kuntien tai kuntayhtymien palvelutuotanto.

    Vaihtoehtona suurkuntien mallille tulisi selvittää kaksiportainen kuntamalli, jossa laajaa väestöpohjaa vaativien palvelujen toteuttaminen, elinkeinojen kehittäminen ja innovaatio-ohjelmat olisi koottu maakunnan tasolle.

    Kuntalain uudistuksessa on määriteltävä ne lähipalveluiden piiriin kuuluvat alat, joiden toteutuksesta vastaa peruskunta.

    Vastaavasti on määriteltävä palvelut ja kehittämistoiminta, joiden toteuttajana ovat maakuntatason yhtymät tai sitä laajemmat toimielimet.

    Nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain kunnille määrittelemä yksiselitteinen kaavoitusoikeus omaan alueeseensa on säilytettävä.

    Pekka Myllymäki

    Varsinais-Suomen maakunta-

    hallituksen II varapuheenjohtaja

    Mynämäen kunnanvaltuuston

    puheenjohtaja (kesk.)

    Avaa artikkelin PDF