Hirvistä on haittaa metsätaloudelle

vierasyliö

Hirvikannat alkoivat merkittävästi vahvistua 1970-luvun puolivälissä, jolloin hirvivahinkoja alkoi esiintyä. Tuolloin myös keskustelu säätelyn

tarpeellisuudesta käynnistyi.

Metsästyksestä huolimatta hirvikanta on käytännössä

pysynyt vahvana neljä vuosikymmentä, vaikka tilastoitua vuosittaista vaihtelua on ollut.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen hirvitutkijan

Tuire Nygrenin mukaan Suomen hirvikanta on maailman tuottoisin, mikä metsän käsittelystä johtuvan hyvän ravintotilanteen ohella selittää kannan pysymisen runsaana.

Suurista hirvitiheyksistä

johtuen ovat hirvivahingot ja -haitat olleet korkealla tasolla. Metsä- ja liikennevahinkojen lisäksi suuri hirvikanta on

aiheuttanut erittäin pahan

hirvikärpäsongelman. Hirvikärpäset vaikeuttavat metsänhoitotöitä sekä haittaavat

pahasti luonnossa liikkumista ja metsien virkistyskäyttöä.

Varmuudella voidaan jo

sanoa, että hirvikärpästen

puremat aiheuttavat monille ihmisille terveydellisiä haittoja. Käynnistettyjen tutkimusten edistyessä saadaan lähivuosina lisätietoa terveysriskeistä sekä siitä voivatko hirvikärpäset

levittää jopa sairauksia.

Suomen metsät kasvaa tänä vuonna puuta yli sata miljoonaa kuutiometriä. Kasvusta

käytetään teollisuudessa vain noin puolet.

Runsaalla hirvikannalla on vaikutusta metsien puuntuottoon, koska yksi hirvi pystyy käyttämään puiden biomassaa jopa 8 000 kiloa vuodessa. Selvästi suuremman hirvitiheyden maassa Ruotsissa on laskettu, että hirvet vähentävät valtion mäntymetsien kasvua 20

prosenttia eli 0,85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Meillä ei voida puhua vastaavista kasvutappioista, mutta

hirvituhot aiheuttavat laatuongelman, joka kohdistuu ensisijaisesti mäntyyn. Käytännön vaikutuksia on odotettavissa muutaman vuosikymmenen kuluttua, jolloin hirvivahingoista kärsineet mäntymetsät ovat päätehakkuuvaiheessa. Korkealaatuista mäntytukkia niistä harvoin saadaan.

Runsas hirvikanta on

aiheuttanut sen, että rauduskoivun kasvattaminen on

monissa osin maata mahdotonta. Metsien uudistaminen on myös kieroutumassa, koska

istutuspuulajina alkaa olla

yksinomaan kuusi. Sitä istutetaan hirvien pelossa täysin sopimattomille kasvualustoille kuten kuiville kankaille ja jopa

soille.

Kuusettumisen seurauksena

metsäluonto ”synkistyy” ja metsien monimuotoisuus

vaarantuu.

Kuusi on altis hyönteistuhoille. Tuhoriski kasvaa

ilmaston lämpenemisen myötä. Kuusen kasvatuksen kannattavuutta on alkanut heikentää myös kuusikuidun kysynnän lasku ja hinnan putoaminen. Myös sahateollisuuden raaka-aineena on kuusen arvo

mäntyä pienempi.

Hirvenpyyntiin osallistuu maassamme 125 000 metsästyskortin lunastanutta henkilöä. Hirvenmetsästyksestä on viime vuosikymmenten aikana tullut

merkittävä toimintamuoto ja sen taloudellinen merkitys on suuri.

Vuonna 2011 saatiin lihaa

12 miljoonaa kiloa ja sen arvo oli 52,5 miljoonaa euroa.

Metsästäjää kohti lihamäärä oli keskimäärin 96 kiloa. Metsästyksessä on merkittävät kulut, mutta poikkeuksellisesti

harrastajalle koituu siitä myös taloudellista hyötyä.

Jatkossa metsästyksen

kustannukset nousevat, koska yksityiset metsänomistajat

alkanevat periä maistaan

vuokraa metsähallituksen ja metsäyhtiöiden tavoin.

Kohtuullinen vuokra esimerkiksi 50 senttiä hehtaarilta

tekisi vuokrauksesta aidon ja parantaisi vuokrausjärjestelmän toimivuutta.

Kansalaisen on vaikea havaita ja ymmärtää taimikkotuhoja. Niitä ei synny juurikaan

vilkkaasti liikennöityjen

teiden varsille, koska hirvet häiriintyvät liikenteestä.

Suomessa on hirvivahinkojen korvausjärjestelmä, jolla korvataan vain pahimmat vahingot. Monet metsänomistajat jättävät

vahingot kokonaan ilmoittamatta. Lisäksi metsähallitus, metsäyhtiöt ja seurakunnat ovat korvausjärjestelmän ulkopuolella.

Maamme hirvikantaa on metsästyksellä leikattu huippuvuosista, jolloin hirviä oli jopa 140 000 yksilöä.

Emeritustutkija Kaarlo

Nygrenin mukaan Suomen hirvikantaa uhkaa sukupuoli- ja ikärakenteen vääristymä, mikä johtuu naaraita säästävästä metsästyksestä. Vääristymän vaikutukset on havaittu muun muassa vasakoon pienentymisenä.

Metsien hirvivahingoille

tästä ei ole apua, koska hirvikanta ei varmuudella yhtäkkiä tämän vuoksi romahda. Lisäksi

vuodeksi 2012 pienetty kaatomäärä nostaa kannan jälleen nousuun.

Metsätalouden sekä muiden vahinkojen ja haittojen vähentäminen edellyttää voimakasta kannan leikkausta ja metsästyksen suuntaamista tasaisemmin kumpaankin sukupuoleen.

Järkevä talvikanta saisi olla

enintään 30 000 yksilöä. Se mahdollistaa harrasteluonteisen

metsästyksen lähes koko valtakunnan alueella. Samalla poistuisi suomalaiselle eräperinteelle vieras ja luonteeltaan epäterve metsästysmuoto.

Puuntuotannon yksityinen edunvalvonta on heikkoa. Pahin syy on se, että metsätalous on vain harvalle metsänomistajalle

pääelinkeino. Harrastepohjaisella puuntuottajalla on vara

arvostaa enemmän hirvenmetsästystä kuin tukkipuun kasvattamista.

MTK:n sekä siihen integroitujen metsänomistajaliittojen ja metsänhoitoyhdistysten

toiminta on hampaatonta, koska niiden toimi- ja luottamushenkilöstössä on metsästysintressillä liian vahva edustus.

Lausuntovaiheeseen

edenneen hirvikannan hoitosuunnitelman tavoitteena on ylläpitää riittävän runsas

metsästettävä kanta koko maan alueella. Tämä tarkoittaa, että kokonaiskanta joudutaan

säilyttämään vähintään nykyisellä tasolla, jolloin toistuvista vahingoista ei päästä eroon.

Suunnitelmassa esitetty

hirvitalousalueittainen säätely on käytännössä vaikea toteuttaa. Pelastajaa ei tule sudestakaan, koska meillä ei ole mahdollista

ylläpitää niin suurta susikantaa,

joka pitäisi hirvikannan kurissa.

Puuntuotannon laadullisessa

turvaamisessa samoin kuin

hirvistrategiassa ylin vastuu

on maa- ja metsätalousministeriöllä. Nähtäväksi jää jättääkö ministeriö metsätalouden intressin edelleen

vähälle huomiolle edellisvuosikymmenten tavoin.

HEIKKI OKSMAN

Kirjoittaja on emeritusylitarkastaja.

Avaa artikkelin PDF