Jukka Surakka ja Niina Matilainen kertovat, että Ukon käytökseen on ollut helppo luottaa myös pienen Aurora-tytön läsnäollessa. Kuva: Lari Lievonen
Yli 75 kiloa karvaista itsevarmuutta vahtii näennäisen eleettömästi laumaansa
Toimivan laumanvartijan tärkeimmät työkalut ovat sen itsevarma käytös ja järkälemäinen olemus
Vuohet muuttivat Surakan ja Matilaisen luo vain muutama viikko sitten. Ukko otti ne rauhallisesti omakseen ja osaksi laumaa. Laumanvartijalla ei saa olla taipumusta jahdata vartioitavia eläimiä. Kuva: Lari Lievonen”Tämä on pyreneittenmastiffi Ukko”, esittelee koiran isäntä Jukka Surakka koiransa. On siinä ukkoa kerrakseen. Surakan mukaan Ukko on punnittu vuoden iässä, silloin se painoi noin 75 kiloa.
Surakka on ollut laumanvartijarotuisen koiran isäntä runsaat kaksi vuotta. Rotuvalintaa tehtiin pitkään ja hartaasti puolison Niina Matilaisen kanssa, pariskunta oli yhteydessä kasvattajiin ja punnitsi rotujen välisiä eroja.
Pyreneittenmastiffi valittiin kaukasiankoiran sijaan, koska kuvausten mukaan rotu ei ole niin terävä kuin kaukasialainen. Ukko haettiin Heinolasta Arja-Leena Kekkoselta, joka kasvattaa koiria kennelnimellä Sagittan.
Laumanvartija haluttiin, koska pariskunta asuu metsän keskellä suurpetoalueella. Ilveshavainnot ovat viikoittaisia, susi- ja karhuhavaintoja tehdään pariskunnan kodin lähellä myös. Surakka kertoo, että ainakin kerran Ukko on todistetusti ajanut tontille pyrkineen karhun matkoihinsa.
Koiran tullessa taloon laumaan kuuluivat ihmisten lisäksi hevonen sekä hirvikoirat. Nyt lauma on kasvanut vuohilla.
”Ihmisillä on laumanvartijoista virheellisiä käsityksiä. Mekin saimme ihmettelyjä osaksemme, kun päätimme hankkia laumanvartijan perheeseen, jossa on pieni lapsi. Laumanvartijan itsevarman ja rauhallisen olemuksen on tarkoitus riittää vahtitehtävissä, ei sen kuulu olla vihainen”, kuvailee Surakka.
Pariskunnalla on aiempaa kokemusta koirista, Surakalla etenkin hirvikoirista. Molemmat sanovat, että Ukko yllätti jo pentuna itsenäisellä luonteellaan.
Noin puolentoista vuoden iässä sen itsenäisyys yllätti hieman epämiellyttävällä tavalla, kun nuori uros alkoi kokeilla miten kaukana useamman hehtaarin laajuisen tontin rajat oikeastaan kulkevat.
”Onneksi se asettui ja on nyt selkeästi ottanut tontin alueekseen. Samoihin aikoihin koira kokeili muutenkin mitä se saa ja ei saa tehdä, johdonmukaisesti sille kerrottiin, että laumanvartija ei ole perheen pää.”
Surakka ja Matilainen kuvailevat, että Ukolla laumanvartiointi on verissä. Hämärän laskeutuminen saa sen aistit selvästi valpastumaan.
Se ei haukahtele turhia, mutta hämärän tullen se ikään kuin ilmoittaa olemassaolostaan muutamilla kumeilla haukuilla.
Lue myös:
Laumanvartijakoirien luonne on kärsinyt ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
