Saarista kiistellään, mutta on sodittukin
vierasyliö
Syksyn uutisia on ollut Japanin ja Kiinan välinen saarikiista.
Itä-Kiinan merellä, lähellä Taiwania sijaitsevat asumattomat saaret ja niiden läheiset merialueet saattavat sisältää luonnonvaroja. Siksi Japani ja Kiina kiistelevät saarten omistuksesta. Nyt on ilmoitettu myös Taiwanin osoittaneen kiinnostuksensa saariin.
Voidaan aiheellisesti kysyä, miten pitkälle kiistely etenee? Voisiko saarikiistasta syttyä sotakin? Esimerkkejä kyllä riittää.
Suomen ja Ruotsin välillä on ollut kiistoja Ahvenanmaasta. Saarilla on ollut sotaväkeä, mutta taisteluja ei ole sentään käyty.
Heti Suomen itsenäistyttyä oli Ahvenanmaalla monenlaisia sotilaita. Siellä oli venäläisiä, punakaartilaisia, Uudenkaupungin suojeluskuntalaisia ja ruotsalaisiakin.
Ruotsalaiset pakottivat suojeluskuntalaiset luopumaan aseistaan. Sitten suojeluskuntalaiset ja heidän aseensa erikseen siirrettiin Ruotsiin ja edelleen pohjoiseen. Torniossa suojeluskuntalaiset saivat aseensa ja ehtivät sitten Satakunnan rintamalle sotimaankin.
Maaliskuussa 1918 Ahvenanmaalle tuli saksalaisia joukkoja, jotka pakottivat saarelaisia auttamaan tulleet ruotsalaiset pois. Eli asiat selvitettiin rauhanomaisin keinoin.
Nykyisin Ahvenanmaa on demilitarisoitu.
Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saaristo. Siellä asuu runsaat 2 000 asukasta, joista 60 prosenttia on norjalaisia ja 40 prosenttia venäläisiä ja ukrainalaisia. Tärkeimpänä toimeentulon lähteenä on työskentely kaivostoiminnassa.
Huippuvuorten asemasta on määrätty kansainvälisellä sopimuksella. Se saattaisi olla sopiva esimerkki myös muille saarikiistoille.
Kolmekymmentä vuotta sitten eli maalis–kesäkuussa 1982 käytiin britti- ja argentiinalaisjoukkojen välillä Falklandin sota. Sitä on myös nimitetty maailman turhimmaksi sodaksi. Falklandinsaaret sijaitsevat Argentiinan itäpuolella ja kuuluvat Yhdistyneille kuningaskunnille. Argentiina oli pitkään vaatinut itselleen saarten omistusoikeutta.
Argentiinan sotilashallitus yritti valloittaa saaret. Britannia kuitenkin puolusti saariaan ja aiheutti siten Argentiinan hävitessä taistelut sotilashallinnolle vallan menetyksen. Falklandin sodassa kaatui 255 brittiä ja 633 argentiinalaista. Taistelujen kovuutta kuvaa se, että molemmat osapuolet kärsivät suuret kalustotappiot.
Eri tietolähteet kertovat Falklandin sodan sotilaiden traumoista.
Brittien sotaveteraaneista oli 20 vuoden aikana tehnyt itsemurhan 264 eli enemmän kuin sodassa kaatui. Argentiinalaisveteraaneista sanotaan itsemurhaan päätyneen jopa 400.
Viipurin edessä sijaitseva Teikarsaari oli ollut taistelunäyttämönä jo talvisodassakin. Silloin suomalaiset joutuivat sieltä väistymään 3.–4. maaliskuuta 1940. Yrityksistä huolimatta saari pysyi sen jälkeenkin venäläisjoukkojen hallussa.
Heinäkuun 1.–5. päivinä vuonna 1944 käytiin Teikarin saaressa veriset taistelut. Suomalaiset olivat joutuneet luopumaan Viipurista, ja Teikaria puolusti heinäkuun alussa puolitoista tuhatta suomalaissotilasta.
Suomalaispuolustajien tappio oli 829 kaatunutta tai haavoittunutta. Venäläisten tappio oli 1 500 kuollutta ja 200 vankia. Lisäksi hyökkääjän noin sata alusta upotettiin suomalaisten torjuntatulella. Saaren puolustaminen ja valtaaminenkin vaativat paljon miehiä, ja taisteluista tulee myös suuret tappiot.
Kreetan saaren omistuksesta käytiin verinen taistelu toukokuun lopulla vuonna 1941. Saksalaisjoukkojen suorittama Kreetan valloittaminen oli toisen maalimansodan suurin laskuvarjojoukoilla suoritettu operaatio. Liittoutuneet kärsivät Kreetalla yhden merkittävimmistä tappioistaan.
Saaren puolustajina liittoutuneilla oli 40 000 miestä. Saksan ja Italian valtausjoukkoja oli vain runsaat 20 000, joista ilmateitse saareen tuotiin vajaat 14 000. Lopputuloksena oli liittoutuneille saaren menetys ja yli 12 000 sotilaan jääminen vangiksi. Kaatuneita oli molemmilla osapuolilla useita tuhansia.
Japanin ja Kiinan nykyisessä saarikiistassa ei tähän mennessä ole käytetty vesitykkejä merkittävämpiä aseita. Toisaalta sekä Japanissa että Kiinassa on osoitettu mieltä ja jopa mellakoitu. Erityisesti japanilaistuotteita valmistavat tehtaat Kiinassa ovat olleet maalitauluina. Siksi yritykset ovat jopa keskeyttäneet joidenkin tehtaiden toiminnan.
Sekä Japani että Kiina ovat hakeneet historiallisia todisteita, joilla voitaisiin osoittaa saarten omistusoikeus.
Kiinalaisilla on asiakirjoja jopa 1500- ja 1600-luvuilta, jotka kiinalaisten mielestä kiistatta osoittavat saarten kuuluvan Kiinalle. Japani liitti saaret alueeseensa vuonna 1895 mutta joutui toisen maailmansodan jälkeen luovuttamaan niiden hallinnon Yhdysvalloille.
Vuonna 1971 Yhdysvallat palautti saaret Japanille. Samoihin aikoihin merenpohjasta alkoi löytyä öljyä ja kaasua. Perusteet omistuskiistalle olivat siten olemassa.
Uutisista saimme lukea syyskuussa kiinalaisten uudesta lentotukialuksesta. Alus on vasta rakenteilla ja tuskin ehtii tähän nykyiseen saarikiistaan mukaan. Osaltaan se kuitenkin osoittaa Kiinan pyrkimyksiä saavuttaa tasapaino muiden suurten sotilasmahtien kanssa.
Japanillakin on oma lentotukialuksensa.
Kirjoittaessani tätä tekstiä olemme tilanteessa, josta voidaan esittää arvio, että Japani ja Kiina varmasti välttelevät saarikiistan ajautumista sotilaalliseksi välien selvittelyksi.
Molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan taloudellisessa mielessä. Siksi sota ei ole varmasti ensimmäinen vaihtoehto.
Yhdysvallat, Japanin liittolaisena, on avainasemassa tässäkin kriisissä.
LAURI VÄÄTTÄNEN
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
