Ihmepuu pitää karhut poissa laitumelta
Kun karhuja liikuskelee lehmien lähellä, täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön.
Pohjoiskarjalaiset maitotilalliset Taina Okkonen ja Jenny Salmela karkottavat petoja voimakkailla tuoksuilla, kuten Wunderbaumilla, suomeksi ihmepuulla.
Idean keksinyt kontiolahtelainen Okkonen on jo vuosia supsutellut jäännöshajuvesiään laidunten aitanauhoihin ja puihin ripustamiinsa kuitunauhoihin keväisin ja syksyn pimetessä.
”Tänä vuonna oivalsin Wunderbaumit siitä, että pojallani oli autossaan sellainen. Sanoin, että tämähän haisee ihan hirveälle, eihän täällä voi hengittää!”
”Wunderbaumit ovat helppo ratkaisu, sillä aitoja ei nyt tarvitse joka päivä ravata läpi hajustamassa”, sanoo Okkonen.
Kun Okkonen kertoi keksinnöstään Ilomantsin Huhuksessa asuvalle ystävälleen Salmelalle, tämä keräili maatalousyhtymän yhden osakkaan eli perheen pojan autosta kaikki vanhat ihmepuut.
”Vaniljaa, mansikkaa, uuden auton tuoksua. Mikä nyt pahimmalta haisee”, Salmela kertoo.
Hänen mukaansa kaikki karkotuskeinot ovat tarpeen, sillä puolen kilometrin päässä laitumella olleet hiehot pelästyivät useamman kerran alkukesällä. Lähistöllä liikkui ilmeisesti jokin peto.
Oliko se karhu vai susi, siitä ei ole havaintoa.
Samoihin aikoihin susi oli kyllä nähty seitsemän kilometrin päässä.
”Kun karja karkaa vapaaehtoisesti, se ei lähde kovin etäs ja tulee takaisin. Nyt eläimet juoksivat ihan päättöminä pitkin metsiä. Haimme niitä kahdenkin kilometrin päästä, Salmela sanoo.
Kontiolahden Jakokoskella karhut pyörivät Okkosen mukaan jatkuvasti. Niistä on jälkiä pelloilla ja myös näköhavaintoja. Karjaa ne eivät ole hätistelleet, mutta sitäkin enemmän ne ovat käpälöineet pyöröpaaleja.
Siihenkin on auttanut hajuvesi.
”Muutama vuosi sitten karhu oli pistänyt palasiksi puolitoista paalia. Kun sitten tupsutin hajuvettä kangasnauhaan lähipuuhun roikkumaan, karhu oli kyllä käynyt paalien vieressä, mutta ei ollut koskenut niihin. Hajuveden käyttöä se oli kyllä kommentoinut tekemällä sontaläjän paalin viereen”, Okkonen kertoo.
Lehmien laidunten laitamille hän ripustaa Wunderbaumeja 50–100 metrin välein.
Okkonen keksi idean tuoksujen käytöstä, kun kuuli miesten muistelevan 1980-luvun paikallista hirvenmetsästystä. Tuolloin ei koiria ollut käytettävissä, joten avuksi jahtiin otettiin voimakasta Mennen-partavettä käyttänyt mies.
”Tämä isäntä joutui aina ajomieheksi. Hirvet lähtivät pakoon, koska hän tuoksui niin vahvasti.”
”Ajattelin, että ehkäpä villieläimet eivät tykkää tuoksuista. Siitä hajuvesikokeilu alkoi.”
Kalliimmat öljyiset hajuvedet ovat Okkosen mukaan parhaita, koska ne eivät heti liukene vesisateessa.
Pari vuotta sitten hän testasi karkotukseen myös palasaippuaa mutta luopui siitä.
”Ripustin saippuat niin korkealle kuin ikinä sain. Silti meidän aika rapelo hieho, Inka, oli huomannut yhden saippuan, ottanut sen jollain ilveellä ja syönyt. Illalla Inka navetassa röyhtäili saippuatuoksuja ja oli pari päivää vähän vaisuna”, Okkonen kertoo.
Aikamoinen rapelo Inka-lehmä on yhä.
”Se edelleen varastelee tavaroita. Kaikki mikä on irtonaista, se kantaa navetasta lähtiessään pihalle.”
Okkonen ja Salmela kertovat poikkeavista petotorjuntakeinoistaan, koska toivovat niistä olevan apua joillekin muillekin.
”Eihän näistä tietenkään mitään tieteellistä näyttöä ole, mutta karja on saanut olla rauhassa. Ja nämä ovat ainakin edullisia keinoja”, Okkonen sanoo.
Karhuja hän pitää helpompina tapauksina kuin susia.
”Itse pelkään enemmän susia, ne näyttävät saavan isompaa vahinkoa aikaiseksi kuin karhut. Karhut ovat arempia ja enemmän kunnioittavat ihmistä, koska niitä metsästetään joka vuosi.”
Riitta Ryynänen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
