Lipponen kiistää tavoitelleensa urallaan presidenttiyttä
Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) kiistää tavoitelleensa poliittisella urallaan presidentin tehtäviä.
”Olen nähnyt, mihin se voi johtaa, kun siitä tulee liian iso päämäärä”, sanoi Lipponen muistelmiensa julkistustilaisuudessa tiistaina viitaten nimeltä mainitsematta Paavo Väyryseen.
Lipposen muistelmien toinen osa, Murrosten aika kattaa vuodet 1979–1995. Vuonna 1979 hänestä tuli pääministeri Mauno Koiviston sihteeri. Tuossa tehtävässä hän teki uravalintansa politiikan hyväksi. Alkutaival ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Lipponen putosi eduskunnasta, ja uudelleenvalinta vuoden 1991 vaaleissa oli hyvin täpärällä.
Pääministerin sihteerin tehtävien jälkeen hän päätti ottaa etäisyyttä ”korkeisiin tovereihin” SDP:n johdossa ja sisäänpäin lämpiävässä toveripiirissä.
Irtiotto ei aina onnistunut. Lipponen aikoi vaatia puheessaan vuonna 1987 Suomen liittymistä Euroopan ihmisoikeusjärjestöön Euroopan neuvostoon.
Koivisto ei pitänyt sellaista kannanottoa viisaana, koska Neuvostoliiton näkökulmasta Euroopan neuvosto oli kylmän sodan työkalu sosialistisia leiriä vastaan.
Valmiiksi kirjoitettu puhe jäi pitämättä ja Lipposta kismittää vieläkin.
Siitä huolimatta Koivisto oli Lipposelle esikuva. Pääministerinä Koivisto selvisi lopulta voittajaksi ankarassa väännössä, jossa kampittajia riitti aina presidentti Kekkosesta lähtien.
Erityismaininnan saa Väyrynen, joka ei hellittänyt vielä senkään jälkeen, kun muut keskustajohtajat lopettivat Koiviston noustua sairastuneen Kekkosen sijaiseksi.
”Siihen päättyi kepun valta tässä maassa ikuisiksi ajoiksi.”
Hänen käsityksensä mukaan keskusta käytti ulkopolitiikkaa valtansa välineenä. Sellaiseen asemaan ei ole Lipposen mukaan nykypäivänä paluuta, vaikka keskusta nousisikin suurimmaksi puolueeksi. MT–UP
Paavo Lipponen: Murroksen aika.
558 sivua. WSOY.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
