Mökkitontin ostaja yllättyy - ranta ei kuulukaan tonttiin

Janne Hokkanen (takana vas.), vaimo Emma ja viisivuotias Janni tutustuivat maanantaina Luumäellä myytävään mökkiin, jonka ranta on poukamaa lukuun ottamatta vesijättöä. 
Hokkanen kertoo tutkivansa rannan lunastushintaa, sillä hänelle se on voi olla kauppojen kynnyskysymys. ”Ei rantamökki ole rantamökki, jos rantaa ei omista”, Hokkanen toteaa. Kuva: Marja Seppälä

Mökkitontin ostoa harkitsevalle voi tulla yllätyksenä se, ettei ranta kuulukaan myynnissä olevaan tonttiin. Vesijättömaata on erityisesti rannikolla, Pohjanmaalla ja Saimaan rannoilla.

Vesijättömaa on maan kohoamisen tai vedenpinnan laskemisen takia vapautunutta maata.

Esiin tullut maa ei yleensä kuulu rantatonttiin vaan vesialueen omistajalle. Alueen omistaa usein osakaskunta eli yhteisen vesialueen osakastilat.

Saimaan mökkejä välittävä yrittäjä Mikko Väisänen Lappeenrannan Kiinteistömaailmasta kertoo, että ranta on vesijättömaata miltei kaikissa lähialueiden rantamökkitonteissa.

”Käytännössä asia on esillä joka ikisissä rantatonttikaupoissa. Saimaan ja Kivijärven alueilla vesijättöä löytyy lähes vääjäämättä”, Väisänen sanoo.

Rantatontin omistaja voi lunastaa vesijättömaan osakaskunnalta itselleen, ja hänellä on tähän myös oikeus. Myös vesialueen omistaja voi vaatia tontin omistajaa lunastamaan vesijätön.

”Osa on tietoisia ilmiöstä, mutta useampi on ymmällään siitä, ettei ranta olekaan omaa.”

Väisäsen mukaan vesijättöä ei Saimaan alueella ole usein lunastettu osaksi rantatonttia, ja harva lunastaa niitä myöhemminkään.

Arviointitoimitusten johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta kertoo, että vesijättömaiden lunastuksia hoidetaan vuosittain noin 600.

”Tuotantotilastoistamme näkee, että vesijättöjä lunastetaan satamäärin vuosittain. Tänä vuonna on tehty jo vajaa 300 lunastusta.”

Mikäli kiinteistön omistaja tahtoo lunastaa rannan osaksi tonttiaan, hänen on maksettava korvaus osakaskunnalle. Koska vesijättömailla ei ole olemassa varsinaisia markkinoita, hintaa ei voida johtaa normaalilla menettelyllä.

”Laki lähtee siitä, että korvauksen on vastattava luovuttajan menetystä. Toisen näkökulmasta maalla on arvoa ja toiselle ei juuri lainkaan. Vakiintunut käytäntö on, että hinta muodostuu johdettuna tontin omistajan neliöhinnan arvosta, mutta kuitenkin sen alle”, Asmundela sanoo.

Asmundelan mukaan hinta liikkuu 30 prosentista 80 prosenttiin vastaanottavan kiinteistön neliöhinnasta.

”Pääkaupunkiseudun rantakiinteistöillä korvaukset voivat nousta korkeiksi, vaikka hinta olisi vain kymmeniä prosentteja neliöhinnasta. Muualla hinnat ovat pienempiä. Vanhan mökkitontin vuosikymmeniä vanhaan ostohintaan verrattuna alue voi tuntua kalliilta.”