Tuohesta punottua kansanperinnettä sorminäppärille
Uusi Tuohitöiden käsikirja tuo vanhaa kansanperinnettä ite-tekijöiden käsille. Käsillä tekemisen buumiin on tehty runsaasti erilaisia kirjoja, mutta tuohitöistä ei taida olla opaskirjaa ennestään.
Äidin ja tyttären yhteistyönä syntynyt kirja neuvoo, kuinka koivun tuohesta valmistetaan perinteisiä koreja ja koriste-esineitä.
Modernimpaa tuohityötä edustavat muun muassa tuohipunoksella koristellut salaattiottimet ja pienet käsilaukut.
Kirjan yksityiskohtaiset ohjeet ja runsaat kuvat tekevät kirjasta havainnollisen oppikirjan itsenäisesti tuohitöitä opettelevalle.
Käsitöistä innostuneen aloittelijan uskoisin onnistuvan ohjeilla valmistamaan pykäreunaisen leipäkorin kahvipöytää koristamaan, siinä missä käsistään kätevä voi haastaa taitonsa tuohitöiden ehdottomilla klassikoilla: virsuilla ja tuohikontilla.
Kirjassa opastetaan punomisen eri tekniikoihin, vino- ja suorapunontaan, sekä esitellään tuohitöissä tarvittavia työvälineitä. Harrastukseen pääseekin käsiksi melkeinpä jokaisen siivouskomeron perustyökaluilla: saksilla, puukolla ja pyykkipojilla.
Varsinainen punonta on kuitenkin vain osa tuohitöiden tekemistä. Ensin on hankittava tuohta, kansallispuumme kaarnaa. Sen valmisteleminen on olennainen osa työtä ja vaatii vähintäänkin vaivaa ja viitseliäisyyttä.
Tuohi kerätään yleensä alkukesästä, ennen ja jälkeen juhannusta. Tuohi viilletään rungosta suurina levyinä, kuivatetaan, puhdistetaan ja säilötään ilmavassa paikassa, kirja opastaa.
Materiaali voidaan ohjeen mukaan kerätä myös jo kaadetuista puista. Kirjassa muistetaan mainita, että tuohen ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan siihen tulee aina saada puutavaran omistajan lupa.
Tuohitöiden käsikirjan tarkoituksena on kirjoittajien mukaan ollut houkutella tekijöitä tuohen ihmeelliseen maailmaan. Perinnekäsitöiden opettelemiseen se vaikuttaisikin olevan oiva opus.
Itse innostuisin kirjasta enemmän, jos malleja olisi päivitetty paremmin nykypäivään. Tuohikirnun sijasta valmistaisin mieluummin modernin tuohivalaisimen ja virsujen sijasta pukisin päheät tuohitennarit. Ehkä tämän kirjan innoittamana joku tarttuu niihinkin.
AURA PILKAMA
Eeva Rutanen & Jaana Öljymäki: Tuohitöiden käsikirja.
199 sivua. Minerva
Tuohikirnun sijasta
valmistaisin
mieluummin
modernin
tuohivalaisimen ja virsujen sijasta
pukisin päheät
tuohitennarit.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
