Isoäidinneliö on koodausharjoitus, jossa langanpätkät taipuvat käsityötuntien klassikoksi

Paperille symboleilla painettu työsuunnitelma on kuin koodi, joka pitää oppia purkamaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Jos on oppinut koulussa virkkaamaan, on todennäköisesti virkannut ainakin yhden isoäidinneliön. Ketjusilmukoista ja pylväistä koostuvista neliöistä voi virkata yksivärisiä tai värikkäitä, suuria tai pieniä.

Isoäidinneliön suosioon käsityötunneilla on monia syitä, kertoo Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori, käsityön didaktiikan dosentti Sinikka Pöllänen.

”Isoäidinneliöitä virkkaamalla oppii kerralla useita käsitöihin liittyviä taitoja. Ensinnäkin sen malli on selkeä ja suhteellisen helppo oppia. Lisäksi isoäidinneliössä sama kuvio toistuu kerros kerrokselta loogisena”, Pöllänen kuvailee.

Toiseksi virkkausmallin ymmärtäminen vaatii myös koodaamista muistuttavia taitoja, sillä paperille symboleilla painettu työsuunnitelma on kuin koodi, joka pitää oppia purkamaan.

Kolmanneksi oppilaat pääsevät itse sommittelemaan isoäidinneliönsä haluamistaan väreistä. Isoäidinneliön voi virkata vaikka suosikkijääkiekkojoukkueensa väreistä.

”Onhan isoäidinneliö lisäksi edullinen, sillä sen voi virkata langanpätkistä. Kaiken kaikkiaan on monia syitä siihen, miksi juuri isoäidinneliö on pitänyt pintansa”, Pöllänen lisää.

Aiemmin opettajat korostivat käsityötunneilla tietyn tekniikan oppimista, Pöllänen kertoo. Pitkälle 1900-luvulle käsitöitä opeteltiin mallitöiden avulla.

Nykyään käsitöissä korostuvat projektinhallinnan taidot. Oppilaat ideoivat, suunnittelevat, valmistavat ja arvioivat työnsä.

Käsityö on kokenut myös muita mullistuksia. Peruskoulu toi käsitöihin oppikirjat sekä yhtenäiset sisällöt ja tavoitteet siitä, mitä milläkin vuosiluokalla oli tarkoitus oppia.

Tytöt istuivat tekstiilityön ja pojat teknisen työn tunneilla 1980-luvulle asti, jolloin tasa-arvokasvatuksen mukaisesti oppilaat pääsivät välillä myös toisen käsityön tunneille.

Nykyisessä, vuonna 2016 käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa käsityö on yksi oppiaine, jossa puhutaan monimateriaalisuudesta. Käsityössä voidaan esimerkiksi valmistaa pienessä mittakaavassa älytekstiilejä.

Käsityöopetuksessa näkyy Pölläsen mukaan Uno Cygnaeuksen perinne, sillä kädentaitojen merkitystä on Suomessa pidetty tärkeänä.

Suomen käsityöopetus on maailman mittakaavassa harvinaista. Monissa maissa käsitöitä ei opeteta kouluissa lainkaan tai käsityöt ovat osa kuvataideopetusta.

Suomi on Pölläsen mukaan myös ainoa maa, jossa käsityötiede on oma tieteenalansa.

”On tärkeää, että on olemassa tutkittua tietoa esimerkiksi siitä, millaista kokonaisvaltaista hyvinvointia tuottavaa vaikutusta käsitöillä on.”