Aidot hevosvoimat peltotöissä
Sami Karppinen Karhitsemista päästiin kokeilemaan Simo Kilpiojan tekemillä perinteisillä risukarhilla. Ohjaksissa Leena Sihvo. Kuva: Viestilehtien arkistoPETÄJÄVESI (MT)
”Aloin miettiä tallilla, meneekö tämä oikein, kun hevonen seuraa vierestä emännän ahkerointia. Tulin kurssille katsomaan, voisiko omaa hevosta hyödyntää työhommissa”, perusteli Eurajoelta saapunut Johanna Niittumaa.
Samansuuntaisin ajatuksin oli Työhevosharrastajien viime lauantaina järjestämällä kurssilla mukana parikymmentä innokasta osallistujaa.
Työhevosharrastajien tavoitteena on edistää suomenhevosen monipuolista käyttöä ja kannustaa uusia ihmisiä harrastuksen pariin. Petäjävedellä Eeva-Liisa Pitkäsen kotitilalla hevostyökurssi järjestettiin neljättä kertaa.
Kurssilaiset pääsivät kokeilemaan muun muassa äestystä, kyntämistä, kylvöä sekä apulannan levitystä. Kouluttajana toimineen Eino Leikkaan mukaan tärkeintä on kuitenkin oppia työhevosen oikea valjastus.
”Työvaljastus on taito, joka monelta nykyään puuttuu. Sopivat valjaat ovat työhommissa ehdoton edellytys.”
Työhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia eivät ole voima ja vauhti, vaan maltti ja luotettavuus.
”Ravureistakin yritetään joskus tehdä työhevonen. Mutta kun ravihevonen ampaisee liikkeelle, vain lakki jää paikalle”, naurahti Eeva-Liisa Pitkänen.
”Nykypäivän hevosille paikallaan seisominen on erittäin vaikeaa”, myönsi Leikas.
Leikkaalla on yli kolmen vuosikymmenen kokemus työhevosten kouluttamisesta ja käytännön hevostöistä.
”Vielä 1990-luvun alussa ajoimme puita hevospelissä yhtiön savotoilla, kun paikallinen metsänomistaja sitä vaati. Parhaimpana vuonna tien varteen tuli yli tuhat kuutiota puuta.”
Vaikka leipänsä työhevosilla ansaitsee Suomessa vain muutama hevosmetsuri, hyvistä työhevosista on pulaa.
Työhevosen koulutus kestää monta vuotta ja parhaimmillaan hevonen on yleensä 6–7 vuoden iässä.
”Koulutettuja hevosia myydään lähinnä omistajan sairastumisen takia. Tällä tavalla meille päätyi viime vuonna 17-vuotias tamma Riksutar”, kertoo Pitkänen.
Puutetta on myös hevostöihin sopivista työkaluista.
”Romunkerääjät ovat saaneet liian paljon hyviä työvehkeitä. Navetoiden vinteiltä löytyy vielä käyttökelpoisia työkaluja, mutta niiden tarpeellisuutta ei useinkaan ymmärretä”, harmitteli Leikas.
Äänekoskelainen Tiina Kokkonen ohjasti äestä vetävää 18-vuotiasta Napsukkaa tottuneesti. ”Meidän pientilallamme on useampia suomenhevosia. Talvella olemme ajaneet niillä puita, mutta peltotyöt on vielä kokeilematta. Hankmokin löytyy, mutta se taitaa vaatia vähän rasvausta.”
Kokkonen sanoo hevosten olevan hänelle enemmän elämäntapa kuin harrastus. ”Haluan vaikuttaa siihen, että työsukuisten suomenhevosten geeniperimä ja arvostus säilyvät.”
SAMI KARPPINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
