Epäterve toimintakulttuuri pesii navettabisneksessä
TERVOLA
”Navettaprojektien läpinäkyvä ja reilu kilpailutus on tärkeää paitsi kustannusten hallinnan takia, myös siksi, että hankkeisiin käytetään runsaasti yhteiskunnan rahoitusta”, kertoo navettasuunnittelija Erkki Löf Tervolasta.
Maatilatalouden investointituen saajan on kilpailutettava hankinnat, jos julkisen rahoituksen osuus on yli puolet hankkeen kokonaiskustannuksista.
”Rajoitettu kilpailu on kuitenkin alalla maan tapa. Monesti navettahanke saatetaan ujuttaa nähtäville nettiin, mistä sitä on vaikea löytää, ellei hankkeesta ole etukäteen tietoa.”
Kilpailun toteutumiseksi on tärkeää, että yritykset saavat riittävästi ja tasapuolisesti tietoja meneillään olevista tarjouskilpailuista.
”Näin taataan aito kilpailu ja mahdollisuus tehdä hankinnat taloudellisesti”, sanoo Löf.
Löf on havainnut runsaasti viitteitä alalla vallitsevasta epäterveestä toimintakulttuurista. Hän toteaa, että hankintakilpailussa on monesti huonoja häviäjiä.
”Hopealle jääneet saattavat ruveta sabotoimaan kilpailijoita ja heidän tuotteitaan. Mustamaalaavia kirjeitä lähetellään aina kuntien rakennustarkastajille saakka.”
Jos isäntä valitsee navetan materiaaliksi esimerkiksi teräksen, on betoniritilöistä sen jälkeen vaikea saada tarjouksia.
Jotkut suunnittelijat ovat painostaneet isäntiä tiettyjen laitetoimittajien suosimiseen, jolloin vapaa kilpailu estyy jälleen.
”Jos isäntä valitsee väärin, kilpailija pistää miilut kiinni. Mikäli pääsuunnittelija on sitoutunut tiettyyn toimittajaan, hän olettaa usein, että isäntä ottaa koko kalustuksen samasta firmasta. Mikäli näin ei tapahdu, saattaa pääsuunnittelijakin vetäytyä pois hankkeesta.”
Löf sanoo, että puolueeton kilpailutus on tärkeää, jotta parsipaikkojen hinnat pysyvät hallinnassa, eikä navetan budjetti ylity.
”Kokonaisurakalla rakennetuissa avaimet käteen -navetoissa parsipaikan hinta lähentelee usein jopa 20 000 euroa. Kunnollisen kilpailutuksen ja urakan pilkkomisen jälkeen hinta pystytään puristamaan noin 12 000 euroon. Siinä on melkoinen ero.”
Löfin mukaan yleistä on myös, että navetan rakenteet suunnitellaan tahallaan ylimittaiseksi. Liian järeät rakenteet näyttävät paperilla hyviltä, mutta maksavat isännälle hunajaa.
”Esimerkiksi riittävillä jäykistyksillä saadaan rakenteista pois turhia terästankoja. Menettely on isännälle edullisempi. Tärkeää on, että navetta toimii, siihen ei kannata hankkia ylimääräisiä osia tai laitteita.”
Ministeriön määräyksetkin saattavat unohtua, kun laitevalmistajan edustaja suunnittelee isännälle ”edullista” navettapakettia.
”Halvempi navetta ehkä suunnitellaan mitoiltansa pienemmäksi, jotta neliöhinta laskisi. Määräyksiä ei aina noudateta.”
Esimerkiksi ruokintakäytävät voivat Löfin mukaan olla liian ahtaat.
Hyvätuottoisten lehmien lypsäminen voi olla yhdelle robotille liian suuri urakka, vaikka laitevalmistaja olisi toisin luvannut. Monilla yhden robotin tiloilla on paineita hankkia avuksi toinen robotti.
Navetat mitoitetaan monesti 75 lehmälle, kun uskotaan, että lypsy hoituu yhdellä robotilla.
Tosiasiassa 65 lypsävälläkin pärjättäisiin aivan hyvin.
”Kun rakennetaan 10 ylimääräistä parsipaikkaa, lisäkustannuksia tulee helposti 120 000–130 000 euroa, puhumattakaan sen toisen robotin hankinnasta. Moni tila joutuu hankintakierteessä tiukoille.”
Kilpailuttaminen tulee dokumentoida tarkasti. Tarjouspyynnöt pitää julkaista osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi.
”Mikäli tuen saaja ei tee ilmoitusta, se on elykeskuksen tehtävä”, Löf sanoo.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
