Sähkönjakelu on tuottoisaa bisnestä
Sähkönsiirto on tuottoisaa liiketoimintaa. Suurimmilla verkkoyhtiöillä liikevoittoprosentti pyörii 40:n tuntumassa.
Esimerkiksi joulukuussa kansainvälisille pääomasijoittajille myyty Vattenfall Verkko tuotti edellisvuonna omistajalleen lähes 90 miljoonaa euroa voittoa, kun liikevaihto oli reilut 210 miljoonaa.
”Olemme tehostaneet ja kasvattaneet toimintaamme koko ajan. Pääomavaltaisella alalla hyvin hoidettujen yhtiöiden liikevoittoprosentit ovat tuota luokkaa”, Vattenfall Verkon toimitusjohtaja Tapani Liuhala perustelee.
Kaikki verkkoyhtiöt eivät koviin tuloslukuihin yllä. Esimerkiksi Kemijärven, Sallan, Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien omistama Koillis-Lapin Sähkö tuotti vuonna 2010 lähes 350 000 euroa tappiota.
Usein kuntien omistamat yhtiöt eivät edes tavoittele voittoa toiminnalleen.
Sähkönjakelussa verkon omistavalla yrityksellä on alueellinen monopoli. Sen takia valtio säätelee ja valvoo sähkön siirtohinnoittelua.
Energiamarkkinavirasto määrittelee niin sanotun kohtuullisen tuoton, jonka yhtiöt saavat kerätä sähkönsiirtomaksuina. Jos joku yhtiö ylittää kohtuullisen tuoton rajan, se joutuu palauttamaan ylimääräiset maksut asiakkailleen.
Kohtuullinen tuotto määritellään monimutkaisen laskentakaavan avulla, mutta sen perusidea on, että verkkoyhtiö saa tuottaa enintään 5 prosenttia omistamansa sähköverkon senhetkisestä arvosta.
”Yhtiön omistaman verkon arvo määritellään laskemalla ensin mitä uuden vastaavan verkon rakentaminen maksaisi ja vähentämällä siitä laskennalliset ikäpoistot”, johtava asiantuntija Veli-Pekka Saajo Energiamarkkinavirastosta kertoo.
Sähkön jakeluverkon jälleenhankinta-arvo on Saajon mukaan noin 12 miljardia euroa. Ikäpoistojen jälkeen sen nykyarvoksi lasketaan noin puolet tästä. Näin verkkoyhtiöiden suurin sallittu tuotto on koko Suomessa yhteensä reilut 340 miljoonaa euroa vuodessa.
Kirjanpidon mukaisesta liikevoitosta saa eri perustein tiettyjä vähennyksiä.
Tämä niin sanottu oikaistu tulos saa olla enintään kohtuullisen tuoton suuruinen.
Harva yhtiö kuitenkaan perii korkeimpia sallittuja maksuja. Myös suurimmat jakeluyhtiöt Fortum ja Vattenfall ovat viime vuosina pitäneet siirtohintansa muutaman prosentin ylärajan alapuolella.
Verkkoinvestointien kustannukset sähkönjakeluyhtiöt voivat halutessaan siirtää suoraan siirtomaksuihin, koska ne lasketaan täysimääräisesti mukaan verkon arvoon.
Näin esimerkiksi maakaapeloinnin kustannukset tulevat aina lopulta asiakkaan maksettaviksi.
”Hyvä puoli nykyisessä valvontamallissa on se, että se on kannustanut yhtiöitä investoimaan ja uusimaan verkkojaan”, sähköenergiatekniikan professori Pertti Järventausta Tampereen teknillisestä yliopistosta muistuttaa.
Kaikkein tuottoisimpia yhtiöiden kannalta ovat kuitenkin ne vanhat sähköjohdot, jotka on jo ajat sitten maksettu.
”Lisätuottoa investoinneilleen yritys voi saada myös, jos se pystyy hankkimaan verkkokomponentteja halvemmalla kuin energiamarkkinaviraston määrittämillä hinnoilla”, Järventausta huomauttaa.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
