Yliö Peruna kaipaa tuotteistusta

Ruokamarkettien yleisperuna kertoo kehittymättömästä ruokakulttuurista. Mihin tarvitaan yleisperunaa, jos on myös kiinteää ja jauhoista? Tai jauhoista ja kiinteää, jos on myös yleisperunaa? Keskivertokuluttaja ei tunnista 20 vuotta vanhaa käyttölaatuluokitusta vihreään (kiinteä), punaiseen (jauhoinen) ja keltaiseen (yleisperuna). Silti sama kuluttaja tunnistaa erilaiset salaatit, riisityypit, pastat ja jopa viinit.

Selkiytymättömän tarjonnan juuret eivät ole pelkästään ristiriitaisessa käyttöluokituksessa. Päättämättömyys lajikkeiden ominaisuuksista näkyy jo lajikekuvauksissa: matalatärkkelyksistä lajiketta suositellaan jopa muusiperunaksi. Ei ole ihme, jos hyvä perunamuusi on harvinaisuus ainakin lounasruokaloissa. Sitkeässä on myös käsitys, että perunan täytyy olla hajoava ollakseen jauhoinen. Hyvä muusiperuna pysyy kohtuullisesti kasassa eikä kiinteä peruna saa olla vetinen. Kiinteys ja jauhoisuus ovat lajikeominaisuuksia, vetisyys ja liiallinen hajoavuus ovat laatuvirheitä.

Kaikkea alkutuotantoa koskevat olosuhdetekijät, joita salaattituotannon tyyppisessä tuottamisessa voidaan kontrolloida avomaan tuotantoa tehokkaammin. Lajikevalikoima perunan osalta on niin runsas, että jokaiselle perunan viljelyyn soveltuvalle kasvupaikalle löytyy lajike, jonka käyttötarkoituksen voi päättää jo ennen kasvukautta. Poikkeusolot, kuten tulva tai ennenaikainen halla, voivat tehdä jauhoisesta ”kiinteän”, mutta vain poikkeustapauksessa se täyttää silloin käyttötarkoituksensa mukaiset laatuvaatimukset. Lajikkeet, joiden käyttäytymistä ei voi ennustaa tai joiden sadossa on jo sisäistäkin vaihtelua, ei tarvita. Jonossa on kymmeniä muita.

Ruokashoppailu on harvoille harrastus. Ruuan ostaminen on välttämättömyys, missä helppous, edullisuus ja positiiviset mielleyhtymät tekevät tiedostettuja tai alitajuisia valintoja. Perunan monipuolisuutta, kevyttä hiilijalanjälkeä, kotimaisuutta ja herkullisuutta voidaan hehkuttaa menekinedistämiskampanjoin, mutta viestinnällisesti ne ovat liian hitaita keinoja ostotilanteessa. Kasviterveyden ja viljelytekniikan edistämishankkeet ovat tehneet hyvää työtä. Tarjolla olevan perunan laatu on parantunut. Jopa käyttölaatuun on kohdennettu huomiota, mutta on unohdettu asiakaslähtöisyys eli helppous.

Kuluttaja ei kaipaa yleisriisiä, yleispastaa tai yleissalaattia. Silti kuluttaja valitsee perunasta usein helpoimman välimuodon eli yleisperunan, koska sen sanotaan sopivan kaikkiin ruokiin. Käytännössä

se todennäköisesti on joko kiinteän tai muusityypin perunaa. Siksi todennäköisyys valinnan onnistumiselle on noin 50 prosenttia. Jos muusista tulee liisteriä, vika ei ole valinnassa vaan perunassa.

Jos keittoperuna kuitenkin murenee soppaan, vika on jälleen perunassa. Siis ainakin alitajunnassa, vaikka kysymys

olisi vain vääränlaisesta raaka-

aineesta. Ei ihme, jos perunan kulutus pikkuhiljaa laskee.

On helppo syyttää kauppaa

perunan halpahinnoittelusta tai ruotsalaisen varhaisperunan suosimisesta. Mallasohran, leipävehnän tai vaikkapa salaatin tuottaja säätää viljelytekniikan ja lajikevalinnan sen mukaan, mitä asiakas tarvitsee ja haluaa. Voisiko perunan tuotantoketju sitoutua tuottamaan kuluttajalle helppoja valintoja, kahta tunnistettavaa peruskäyttölaatua? Se merkitsee valintoja lajikkeessa, lannoituksessa ja muussa viljelytekniikassa jo ennen kasvukautta tai joiltain osin sen aikana. Muut laadut kuten ylimureat suurikokoiset perunat voisivat edelleen olla hyvähintaisia erikoistuotteita. Käyttölaadultaan vaikeasti määritettävät tapaukset voisi ohjata vaikkapa leipäjonoihin tai polkuhintatuotteeksi, mikäli sellaisia välttämättä tarvitaan. Hienostuneempien erikoisperunoiden aalto lähestyy Euroopan ruokakulttuurista. Nyt olisi korkea aika selkiyttää arkisemman laadun markkina.

Perunan tuottamisen tavoitteena ei voi olla perunan nostaminen varastoon, vaan kuluttajan kattilaan, grilliin, uuniin ja edelleen lautaselle. Tärkeää on myös, että kauppa sitoutuu tarjoamaan kuluttajalle myös perunan osalta aitoja vaihtoehtoja. Sama on onnistunut viineissä, riisissä,

pastassa ja salaateissa.

Tuotteistus on niissäkin tehty ennen kauppaa. Miksei myös perunassa?

On aika katsoa perunaa kuluttajan silmin ja miettiä, mikä puhuttelee kävelyvauhtia kaupassa etenevää asiakasta. Miettiä, mitä kuluttaja oikeasti haluaa eikä yrittää kertoa mitä kuluttajan pitäisi haluta. Vasta sen päälle voi rakentaa muuta markkinointia. Luultavasti jo vuodessa kuluttaja alkaa tunnistaa toisistaan erottuvat käyttölaadut ja hyödyntää niiden erilaisuutta tietoisesti. Muutamassa vuodessa selviää myös markkinoiden volyymitarpeet käyttötyypeittäin ja osoitteetonta perunaa pitäisi olla aina vain vähemmän.

Peruna-ala voi jatkaa

vanhaan malliin ja säilyttää

valitteluoikeiden alan kehitykseen ja hintatasoon. Yleisperuna-orientoituneen strategian tulokset tiedetään jo nyt. Multaporkkanaa ei myydä juuri missään. Miksi perunan pitäisi olla massatuote, joka ei herätä kenessäkään yhtään mitään? Perunan pitäisi herättää tunteita jo alitajuisella tasolla, eikä se toteudu kampanjoilla ilman

tunnetta. Perunatiskin pitäisi

herättää mielikuvia ja tunnetta muusista, salaatista, keitosta tai laatikosta - yksinkertaisin keinoin. Mielikuvien tulee toteutua vielä hankinnan jälkeenkin. Pettymyksellä on pitkä muisti.

MAARIT KARI

Kirjoittaja on kehityspäällikkö

Pro Agria Keskusten Liitossa

Avaa artikkelin PDF