Mehiläistarhaajat pelkäävät karhujen kuokkavierailuja
Mehiläistarhaajia harmittaa, että karhuja on totutettu hunajan makuun luontokuvia varten. Puun kylkeen on voitu sivellä hunajaa, jotta karhu nousisi seisomaan puuta vasten. Tässä kuvaustilanteessa houkuttimena käytettiin hilloa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSEINÄJOKI (MT)
Karhut ovat viime vuosina voimakkaasti levittäytyneet maan itäosista Sisä- ja Länsi-Suomeen. Muuttoliike ei ole jäänyt mehiläistarhaajilta huomaamatta.
Viime vuonna karhut rellestivät 76 mehiläistarhaajan 352 pesällä, kun edellisenä vuonna hunajakarhujen jälkiä jouduttiin siivoamaan 38 tarhaajan pesiltä.
Ennuste ensi kesästä on synkkä. Mehiläishoitajien liitto arvioi, että vahingot nousevat 528 rikottuun pesään.
”Kaikki tarhat, jotka sijaitsevat Pori-Tampere-Lahti-Lappeenranta -linjan pohjoispuolella, ovat suuressa vaarassa”, sanoi liiton neuvoja Ari Seppälä perjantaina järjestetyssä karhuseminaarissa.
Asia kuumentaa mehiläistarhaajia, koska suurin osa tuottajista sijaitsee alueilla, missä karhut ovat viime aikoina yleistyneet. Seppälä myönsi, etteivät tarhaajat itsekään ottaneet niin vakavasti karhuongelmia, kun pulma-alue rajoittui Itä-Suo-
meen. Nyt asia on akuutti lähes koko maassa.
Seppälän mukaan mehiläistarhaajat ovat erittäin turhautuneita karhujen aiheuttamiin vahinkoihin ja siihen, ettei häiriköiviä hunajarosvoja saada kuriin.
Hän toivoi, ettei ongelmassa jouduta samanlaiseen tilanteeseen kuin susiasiassa, jossa kyllästyneet turvautuivat oman käden oikeuteen.
Seppälä korosti, että suuri osa karhuista ei aiheuta mitään ongelmia, mutta häirikköyksilöt pitäisi panna kuriin. Pesillä käyvät tietyt, hunajan makuun päässeet karhut.
”Viime vuonna Suomessa oli noin 50 pesillä käyvää karhua.”
Seppälän mielestä karhujen metsästys pitäisi kohdistaa nykyistä tarkemmin häiriköiviin eläimiin.
Esimerkiksi viime vuonna ammutuista noin 120 karhusta vain pieni osa oli vahinkoja aiheuttaneita yksilöitä.
”Jotenkin pitäisi pitää huolta siitä, etteivät tarhaajat kanna kohtuuttoman suurta vastuuta luonnonsuojelusta.”
Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro totesi, että karhuja metsästetään yleensä koirien avulla. Nopeatempoisissa metsästystilanteissa kaadettavan yksilön valikoiminen on vaikeaa.
”On ihan selvää, että karhut ovat tottuneet liikaa ihmisiin, kun niitä ei ole riittävästi metsästetty. On tullut häirikköyksilöitä. Niiden hoitamiseen ei ole oikein muuta keinoa kuin panna lyijyä kylkeen”, Kontro totesi.
Vuonna 2008 mehiläistarhauksen aloittanut Petteri Helander kertoi tilanteen muuttuneen radikaalisti alkuajoista.
”Silloin en edes osannut ajatella, että karhuista voisi olla jotain harmia.”
Helanderin mehiläispesät sijaitsevat Pohjanmaan rannikolla Närpiössä ja Kristiinankaupungissa.
Nykyään tarhaus ei hänen mukaansa ole mahdollista ilman sähköaitoja. Innokkaimmat karhut tulevat niidenkin ohi.
Valtio korvaa mehiläistarhaajille paimenpojan, tolpat ja langat, mutta niiden asentaminen ja ylläpito teettävät työtä.
Helanderin kokemuksen mukaan aitaus tehoaa parhaiten nuoriin karhuihin.
Karhujen levittäytymisen vuoksi Helander ei vie enää mehiläispesiä asutuksen lähelle, koska hän ei halua, että karhut alkaisivat hunajan vuoksi pyrkiä ihmisten pihapiireihin.
Suuri osa mehiläistarhaajien pesistä sijaitsee muualla kuin heidän omilla maillaan.
HANNA LENSU
Jotenkin
pitäisi pitää huolta siitä, etteivät tarhaajat kanna
kohtuuttoman suurta vastuuta luonnonsuojelusta.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
