Teekkari sai verkkosivuillaan yli puoli miljoonaa jäsentä eroamaan kirkosta

Petri Karisma toimii myös Tampereen vapaa-ajattelijoiden hallituksessa. Kuva: Sanne Katainen

Varpaisjärveläinen kirkkoherra Olli Kortelainen suri pari vuotta sitten (MT 8.5.2014) kirkon jäsenkatoa. Oli vähäistä syntyvyyttä ja maaltamuuttoa, mutta erityisesti häntä harmittivat syyt, joihin tavallinen pappi ei voi vaikuttaa.

”Aina kun ministeri avaa suunsa, ovi käy. Ilman, että me olemme tehneet mitään!”, maalaiskirkkoherra sanoi sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) abortti- ja homopuheista.

Eroamiset kiihtyivät myös, kun vapaa-ajattelijat kertoivat kansalle tv-uutisissa, että seuraavan vuoden verot voi välttää eroamalla kirkosta joulukuussa.

”Kaksi diplomi-insinööriä pitää tamperelaisessa kellarissa eroakirkosta.fi-palvelua ja lähettelee tiedotteita. Kirkolla on leegio korkeakoulutettuja ammattitiedottajia, mutta kaksi nörttiä ovat paljon tehokkaampia!”, kirkko­herra harmitteli.

MT tapasi nyt näitä kellariloukon teekkareita ja kysyi, mihin he oikein tähtäävät.

”Siihen, ettei kirkolla ole yhteiskunnassa erityisasemaa. Tavoitteenamme on sekulääri (maallinen) Suomi”, Eroa kirkosta -sivuston perustaja Petri Karisma vastaa.

”Haluamme, että uskonnollinen yhteisö ei ole rälssi, joka nauttii verovapaudesta tai muista erioikeuksista tai jolla on erityistehtävä, kuten verotusoikeus tai väestökirjanpito. Olen henkeen ja vereen tasa-arvon kannattaja.”

Oikeudenmukaisuuden kaipuu kumpuaa omasta taustasta, johon kuuluvat perheen paluumuuttajuus Ruotsista pikkupoikana, työläistausta ja perheen ongelmat.

Palkkatyökseen diplomi-insinööri Karisma opettaa nuoria ammattikoulussa.

Karisma kammoaa uskontojen ja poliittisten aatteiden ehdottomuutta. Vaikka kirkolla on tärkeitä yhteis­kunnallisiakin tehtäviä, se on perustettu uskonnollisuutta varten.

Ja uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa, Karisma huomauttaa. Hänet itsensä herätti WTC-tornien isku vuonna 2001. Esimerkki ehdottomuudesta ovat myös natsien hirmutyöt. Siksi Karisma näkee, että yhden asian kuplat on puhkottava.

Niinpä hän perusti kaverinsa kanssa vuonna 2003 verkkosivun, jossa kirkosta voi erota nappia painamalla. Eropyyntö välittyy sivuston kautta maistraattiin.

Eroista – tähän mennessä yli 540 000 – 95 prosenttia kulkee Karisman mukaan eroakirkosta-palvelun kautta.

Kirkosta erosi vuosina 2008–2015 40 000–80 000 henkilöä vuodessa ja liittyi 11 000–18 000. Liittyneiden määrä on kasvanut joka vuosi peräkkäin. Jäseneksi liittyminen onnistuu netissä.

Eroamispalvelua ei tarvinnut alussa erityisemmin markkinoida. Riitti, että Tampereen liikennelaitos kieltäytyi laittamasta sen mainoksia bussien takaikkunoihin.

”Kaikki valtakunnalliset lehdet kirjoittivat siitä. Parempaa mainosta ei voi kuvitella, eikä se edes maksanut mitään!”

Myös televisiokeskustelut ovat tuoneet julkisuutta. Esimerkiksi vuoden 2010 homoilta televisiossa ei ollut Karisman mielestä ohjelmana erityinen, mutta eromäärinä mitattuna ”häppeningi”.

Karisma oli seuraavat viikot mediapyörityksessä ja kännykkä korvalla niin, että kylki kramppasi.

Viime aikoina insinöörimiehet ovat olleet hiljempaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on hoitanut eroamiset ihan omalla painollaan, samoin Inarin tunturipapin viran lakkauttaminen säästösyistä.

”Yllättävintä tässä on, että myös kirkon jäsenet viestittävät kantojaan kirkon suuntaan meidän kauttamme. Jopa ne keski-ikäiset, pohjoissuomalaiset miehet, jotka suuttuivat arkkipiispalle avioliittolaista ja jotka eivät muuten käytä tietokonetta.”

Karisma kävi itse rippikoulun ja sen vuoksi ensimmäistä kertaa kirkossakin. Hän kuitenkin erosi samana päivänä, kun täytti 18 vuotta ja sai ajokortin.

”Se oli sellainen siirtymäriitti. En arvosta auktoriteetteja, ja olen aina ollut ajatuksineni vähän koditon.”

Jotakin henkisyyden kaipuuta ateistillakin ehkä on, koska yleinen pyhiinvaelluskohde Rooma kolahtaa.

”Kristinuskolla on ollut erittäin merkittävä rooli niin hyvässä kuin pahassa. Mutta satoja vuosia vanhat kirjoitukset ja ohjeet eivät enää voi istua tähän päivään. Uskon, että maailmassa tieto kumuloituu ja kuljemme kohti viisautta ilman uskontoakin.”

Hyvää on ollut vaikkapa avioliiton turva perheelle ja se, ettei kunnon kristitty potki eikä lyö. Pahasta esimerkistä käyvät noitavainot ja muut uskonpuhdistukset.

”Mutta se, että kristinusko pitäisi ihmiset kaidalla tiellä, ei kestä tarkastelua. Ihmisten moraali ei perustu enää Jumalan pelkoon, vaan lainkuuliaisuuteen. Japanikaan ei ole uskonnollinen maa, mutta rikollisuus on pienempää kuin Suomessa”, Karisma sanoo.

Lue myös:

Kirkko elää ajassa, vaikka päättää jäykästi