VIERASKOLUMNI Maaseutupääoma

Pohdinnat maaseudun roolista osana suomalaista yhteiskuntaa ovat nykyään niukkoja. Tulevaisuuden oletetaan piirtyvän muutamien suurkeskittymien kautta. Niiden ulkopuolisia alueita ei koeta kiinnostaviksi tai tarpeellisiksi. Vallalla on absoluuttisen keskittämisen henki.

Tällainen maamme maantiedettä oivaltamaton katsanto on lyhytnäköinen ja kansallisten etujemme vastainen. On käynnistettävä syvähenkinen keskustelu siitä, minkälaiseen yhteiskunnalliseen kysyntään Suomen maaseutu pystyy vastaamaan.

Tämä näkökulma on ollut esillä maaseutupolitiikassa ja maaseututkimuksessa jo yli kaksikymmentä vuotta ja Sitrakin on sen Maamerkit-

hjelmassaan keksinyt. Mutta nyt on aika terävöittää sanomaa.

Yhteiskunnalliseen kysyntään vastaaminen tiivistyy maaseutupääoman käsitteeseen. Sen keskeinen sisältö on edelleen ruuantuotanto. Ihmisten pitää syödä ja maaseudulla on valmiudet vastata kysyntään. Tämä huvittavalta kuulostava itsestäänselvyys on jälleen iskostettava yleiseen tietoisuuteen.

Turvallinen ruoka ja ympäristön huomioon ottaminen ovat nousevia yhteiskunnallisia suuntia. Niihin voi suomalainen maaseutu vastata tarjoamalla lähellä tuotettua ja terveellistä ruokaa.

Maaseutupääoman ydintä ovat myös uusiutuvat energialähteet. Maaseutumme

luonnonvara- ja tuotantoperustan kautta on mahdollista synnyttää maailmanluokan biotalous, joka kehrää hajautetusti sähköä ja lämpöä sekä jalostaa puuta ennen näkemättömiksi uusiksi tuotteiksi.

Hajautetun energiamallin kehittäminen vastaa yhteiskunnan kysyntään ja synnyttää maaseudulle tuhansia työpaikkoja. Samalla hajautettuun energiantuotantoon liittyvä osaaminen vastaa globaaliin kysyntään ja biotaloudesta

voi kehittyä merkittävä

suomalainen vientituote.

Ilman maaseutupääoman käyttämistä ja kehittämistä tämä ei kuitenkaan toteudu.

Maaseutupääoman

tähdellistä sisältöä ovat myös maaseudun tarjoamat virkistys-

ja asumismahdollisuudet. Paikallinen osaaminen voidaan muuntaa maaseutuasumista tukevaksi toimeliaisuudeksi, jossa on mahdollisuuksia monenlaiselle pienyrittäjyydelle.

Maaseudun maisemallisten mahdollisuuksien ja väljyyden hyödyntäminen maankäytön suunnittelussa luovat edellytykset uuden maaseudun yhteisöille, joissa tiivis yhdyskunta sekä lähienergiaan ja lähiruokaan perustuvat ratkaisut lisäävät uuden maaseutuasumisen ja joustavien työjärjestelyjen kysyntää.

Maaseutuympäristön

mahdollisuuksia oivaltamattomat ja kaupunkikeskeiset kaavoituskäytännöt voidaan muuttaa ja kehittää uuden kylän valovoimainen malli. Maaseutuympäristön

tarjoamat mahdollisuudet luoville ympäristöille ja sitä kautta uusille yrityksille ovat maaseutupääoman huonosti tunnistettu osa-alue.

Maaseutupääomaa ovat myös ihmisenmittaiset

hallintoratkaisut ja esimerkiksi

kylätoiminnan edustama yhteistoiminnallisuus.

Kansalaiset kaipaavat

elämältään turvallisuutta ja ennustettavuutta. Ongelmien yllättäessä on tärkeää tietää, kenen puoleen kääntyä.

Maaseudulla on edelleen voimissaan kanssakäymisen kulttuuri, jossa kansalaiset,

paikallispoliitikot ja viranhaltijat tuntevat toisensa. Tällainen asetelma on vahvuus.Tätä maaseutupääoman osa-aluetta sopisi soveltaa myös käynnissä olevassa kuntauudistuksessa, jonka tavoitteena tulee olla lähivaikuttamiseen perustuvat turvalliset paikallisyhteisöt. Niiden periaatteiden määrittelyssä voidaan ottaa oppia maaseutupääoman paikallisyhteisöperinteestä.

Toisaalta on myös jaksettava

muistuttaa keskittäjille,

ettei maaseutupääoman ihmisenmittaisuutta kannata rapauttaa, koska se on ollut yksi

suomalaisen menestystarinan kulmakivi. Suomen pärjäämisen perustavanlaatuisuudet eivät ole muuttuneet. Tämä on edelleen pienten paikallisyhteisöjen maa.

Maaseutupääoma on monipuolinen kokonaisuus maaseudun aineellisia ja aineettomia voimavaroja. Sen vaaliminen edistää suomalaisen yhteiskunnan kysyntälähtöistä menestystä ja lisää yhteiskunnallista oikedenmukaisuutta.

Avaa artikkelin PDF