Maaseudulle voitava rakentaa Kokkolassakin
lukijalta
Maaseudun elävänä säilymisen perusedellytys on mahdollisuus rakentaa myös haja-asutusalueille. Suomen kansalaisilla on perustuslain takaama oikeus valita asuinpaikkansa. Millään maaseudun kehittämistoimenpiteellä ei ole todellista merkitystä, mikäli joillakin kaavamääräyksillä voidaan tämä tärkein Suomen kansalaisia koskeva perusoikeus mitätöidä.
Elävä maaseutu tarvitsee asukkaita. Yhä useammat varsinkin nuoret perheet arvostavat asumisen väljyyttä, luonnon läheisyyttä ja kaikin puolin kaupunkiolosuhteita terveellisempää sekä turvallisempaa elinympäristöä. Tämänsuuntaiselle kehitykselle ei ole järkevää asettaa esteitä.
Harhaanjohtava ja tarkoitushakuinen on väite, että valtioneuvoston enemmistö olisi tämän tapaisen holhouksen kannalla. Alla on lainaus helsinkiläisen, Vanhasen hallituksen asuntoministeri Jan Vapaavuoren hyvin maaseutumyönteisestä kannanotosta:
”Koti maaseudulla on monen suomalaisen unelma. Väestön keskittyessä kaupunkiseuduille omakotiasutus näiden seutujen reuna-alueilla lisääntyy. Monet ovat elämäntilanteen salliessa valmiita muuttamaan yhä etäämmäksi keskuksista. Asumisen väljyys ja luonnonläheisyys painavat tällöin vaakakupissa enemmän kuin työmatkan pituus tai etäisyys palveluista. Monelle maaseutu tarjoaa myös mahdollisuuden omatoimiseen ja yhteisölliseen elämäntapaan sekä ekologisesti kestävään rakentamiseen ja energian käyttöön. Rakentamalla jo olemassa oleviin kyliin ja niiden yhteyteen helpotetaan palvelujen ja teknisten järjestelmien tehokasta ja edullista toteuttamista. Hyvän suunnittelun avulla voidaan lisäksi vaalia maaseutuympäristön vetovoimatekijöitä kuten maisemaa, luontoa ja perinteistä rakennustapaa.”
Edellisen asuntoministerin kannanotosta ei kyllä hakemallakaan löydy yhdyskuntarakentamisen tiivistämistä ehdottomasti tukevaa kohtaa. ”Suunnittelu/tarvekartoitusratkaisu” on kaavoitusvirkamiesten keksimä työkalu rakennuslupien epäämiseksi haja-asutusalueilla.
Kokkolan kaupungin kaavoitusosaston visiona näyttää olevan liitoskuntien kylien olemassaolon ja toimintaedellytysten näivettäminen.
Hiilijalanjälki, joka on mainittu yhtenä kyseisen toiminnan perusteena, on kestämätön. Taajamien ulkopuolella väljillä tonteilla voidaan kaupunkioloja tehokkaammin hyödyntää muun muassa saasteetonta maalämpöä. Jostakin kummallisesta syystä tämäkin menettely on asetettu holhouksen alaiseksi, maksulliseksi ja luvanvaraiseksi.
Vielä käsittämättömämpi on suunnitelma karsia maaseudun palveluja keinona rakentamisen ohjailussa. Kokkolaan ollaan parhaillaan laatimassa strategista alueyleiskaavaa jonkun konsulttitoimiston tuella. Se ei välttämättä ole kovin hyvä menettely.
Kun kyseinen kaava koskettaa hyvin voimakkaasti maaseutua, ei siihen varsinkaan kehä kolmosen eteläpuolelta saata löytyä riittävästi maaseutuasumisen realiteettien ymmärtämystä.
Lisäksi voidaan hyvällä syyllä olettaa, että työn tilaajan intressit ovat tällöin etusijalla. Ironista tässä on se, että laskun maksajiksi joutuvat myös maaseudun asukkaat.
Virkamiesten tulee nykyistä enemmän kuulla ja ottaa huomioon maaseudun elinvoimaisuuden puolesta toimivien kyläyhdistysten perusteltuja kantoja sekä maalla asuvien, että sinne muuttoa suunnittelevien ihmisten toiveita ja mielipiteitä.
Tarvitsemme strategiseen alueyleiskaavaan yksiselitteisen ja selkeän linjauksen, johon sisältyy periaate, että omistamalleen maalle saa omalla rahallaan rakentaa.
Rakennusluvan epäämiselle pitää olla järkeenkäypä syy. Siihen ei riitä esimerkiksi Kokkolan rakennustoimiston käyttämä perustelu, että ”kantatilalle on jo rakennettu liian monta rakennusta”. Suunnittelu/tarvekartoitus voi haja-asutusalueilla olla rakennusluvan ehtona vain poikkeuksellisesti, ei pääsääntöisesti.
Vielä jäljellä oleville kyläkouluille pitää taata toimintaedellytykset ja liitoskuntien asukkaille rajoittamattomat peruspalvelut.
Erkki Karhulahti
Kokkola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
