Yhteiskuntaopin syventävät tuli tehtyä
Puusta Pentti Hyttinen innostuu puhumaan. Sitä kannattaa lisätä rakennus-materiaalien kirjoon esimerkiksi niin, että uusissa kerrostaloissa viidennes olisi esteettisesti kaunista puuta. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
Mikään nuoruusvuosien unelma-ammatti ei maakuntajohtajuus ollut 53-vuotiaalle Pentti Hyttiselle.
Maakuntajohtajuus oli hänelle palveluammatti, jossa yhteiskuntaopin syvällinen opintojakso tuli 14 vuodessa suoritettua.
”Kaikkiin töihini on liittynyt kysymys, onko niitä vai ei”, Hyttinen toteaa, kun muistelemme hänen taustaansa Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen johtajana.
Sitä paikkaa ei enää ole.
Sama kysymys leijui yllä projektitöissä Päättäjien metsäakatemiassa tai Euroopan metsäinstituutissa, joita Hyttinen teki nuorena metsätohtorina.
Joka kerta valtionhallinnon uudistusten yhteydessä on viritetty kysymys, onko Pohjois-Karjala oma maakuntansa, tarvitaanko maakuntajohtajaa.
Kuntien edunvalvontaelin Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on kuitenkin vuosien varrella onnistunut hankkimaan runsaasti ulkopuolista projektirahaa, säästänyt puskuria pahan päivän varalle ja työllistänyt parhaillaan 45 asiantuntijaa.
”Omaa eroprosessiani en aio jäädä vatvomaan. En aio katkeroitua, vaikka monta kummallista kysymystä jäi ilmaan. Työilmapiiriin liittynyt raportti tuli aluehallintovirastosta vasta, kun eroni oli jo loppuun käsitelty. Lausunnosta kävi ilmi, ettei minua oltu edes kuultu, saati, että tietäisin, mihin tapauksiin väitetty huono käytökseni liittyy.”
Eron taustalla ollut ”rikosnimike naljailu” saa jo hymyn leviämään kasvoille.
Hyttinen tuumii rauhalliseen tapaansa tehneensä työtunneissa ainakin yhden ihmisen työt.
Niin täysillä hän heittäytyi maakuntaa puolustamaan, oli sitten kyse komponenttitehdas Perloksen lähdöstä vuonna 2007 tai Prikaatin lakkauttamisesta 2013.
”Ehkä joitakin asioita tuli otettua jopa liian henkilökohtaisesti. Perlos-uutisen jälkeen olin jo parin päivän päästä Brysselissä anomassa EU:n globalisaatiorahaa, jota saimmekin kaksi miljoonaa euroa”, Hyttinen kertaa.
Vaikka tappioita maakunnalle on tullut, niistä on seurannut pieniä voittoja.
Nyt Perloksen tiloissa tehdään menestyksekkäästi muun muassa insuliinikyniä. Muuttovoittoakin on Pohjois-Karjalaan saatu jo kuuden viime vuoden ajan.
”Ihmiset kyselevät, aionko nyt matkustella, kun aikaa olisi. Olen sanonut, että aamukoneet ja lentojen odottelut ovat tulleet liiankin tutuiksi. Nyt en matkustele, vaan mieluummin heilun raivaussahan kanssa metsätöissä.”
Jokaiseen päiväänsä Hyttinen ajoittaa hetken uimiselle, läheisten ihmisten ja lukemisten lisäksi. Hänen kotinsa sijaitsee järven rannalla Liperissä.
Pohjois-Karjalasta hän on ostanut pikkuhiljaa metsää vapaa-ajan urakoikseen, metsänhoitaja kun on ammatiltaan.
Tosin sekään ei ollut nuoruuden unelma.
”Ensin minusta piti tulla kirjailija. Lukiossa varmistui, että haluan lääkäriksi”, kymmenlapsisen juukalaisperheen nuorimmaisena kasvanut Hyttinen paljastaa.
Lääketieteellisestä tiedekunnasta Hyttinen jäi ensi yrittämällä puolen pisteen päähän ja lähti Lappeenrannan teknilliseen korkeakouluun ydinvoimatekniikkaa lukemaan. Nuoruuden rakkauden perässä hän kuitenkin muutti jo seuraavana vuonna Joensuuhun opiskelemaan metsätieteitä.
Metsä on vienyt miestä mielenkiintoisiin tehtäviin ja noussut viime aikoina valtakunnan politiikassakin keskiöön.
”Metsätoimipisteistä maakunnat on laitettu kilpailemaan keskenään sillä seurauksella, ettei kukaan ole saanut mitään”, Hyttinen napauttaa torsoksi jäänyttä valtion alueellistamispolitiikkaa.
Tulevaisuus on Hyttisellä täysin auki. Yksi on kuitenkin varmaa: politiikkaan hän ei tahtoisi sotkeutua, vaikka kyselijöitä on vuosien varrella riittänyt.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
