Fortumin asiakkaat eivät kärsi
Monet kansanedustajat ja ammattiliitot ovat moittineet maan hallitusta Fortumin sähköverkkokaupasta. Samalla he ovat antaneet ymmärtää, että Fortumin asiakkaat joutuvat mielivaltaisen siirtohinnoittelun kohteeksi sen takia, että sähköverkot myytiin 80 prosenttisesti ulkomaisille omistajille.
Itsekin olisin mieluummin nähnyt Fortumin sähköverkkojen omistajina suomalaisia eläkeyhtiöitä, sillä sähkönsiirto ja verkkojen omistaminen on kohtuullisen tuottoisaa liiketoimintaa. Sähköverkkojen tuotto on kuitenkin lailla rajoitettua. Energiamarkkinavirasto valvoo siirtohintoja tiukasti neljän vuoden valvontajaksojen avulla ja ryhtyy varmasti toimenpiteisiin, mikäli ylihinnoittelua tapahtuu.
Fortumin siirtohinnat ovat jo nyt niin sanotusti tapissa eikä niitä voi maksetun kauppahinnan perusteella korottaa. Sähköverkoista maksettu kauppahinta ei vaikuta maksimaalisen tuoton laskentaan. Suurin sallittu sähkön siirtohinta perustuu sähköverkkoon sitoutuneeseen pääomaan, joka käytännössä tarkoittaa verkostokomponentteja ja niiden iän aiheuttamaa arvon alennusta.
Suomen AAA-luokitus ja alhainen korkotaso pienentävät sähköverkkoyhtiöiden voittoja. Energiamarkkinavirasto laskee suurimman sallitun tuoton verkkoliiketoiminnalle yhtälöllä, joka perustuu valtion 10 vuoden obligaatiokorkoon ja pieneen riskilisään.
Energiamarkkinavirasto on päättänyt, että osakeyhtiömuotoisen jakeluverkkoyhtiön sähköverkkotoimintaan sitoutuneen pääoman kohtuullinen tuotto on tälle vuodelle 3,19 prosenttia ja ensi vuodelle 3,03 prosenttia.
Ehkä nämä sallitun tuoton luvut ja maakaapeloinnin tulevat kustannukset olivat ne syyt, miksi kotimaiset eläkeyhtiöt eivät lähteneet maksamaan 2,55 miljardin kauppasummaa. Tosin asiaa pitää tietysti kysyä eläkeyhtiöiltä itseltään. Niiden hallituksissa ja hallintoneuvostoissa istuu lakisääteisesti vähintään puolet työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajia.
En usko, että kukaan investoi vieraaseen maahan pari miljardia sen takia, että hoitaisi arvokasta omaisuuttaan huonosti. Sähköverkkoja ei voi maasta viedä ja niiden ylläpidosta ja kehittämisestä on laissa tiukat velvoitteet. Mitä tulee huoltovarmuuteen, niin sähkömarkkinalain mukaan Huoltovarmuuskeskuksen on velvoitettava sähköverkonhaltija korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä.
Sähkön siirtohintoja peritään sen takia, että 60- ja 70- luvulla rakennetut sähköverkot ovat uusimisen tarpeessa ja myös lain edellyttämä maakaapelointi maksaa.
Sähkömarkkinalakiin saatiin maakaapeloinnille pitkät siirtymäajat aina vuoteen 2036 saakka. Esimerkiksi Pohjois-Savossa investoidaan ensi vuonna yli 30 miljoonaa sähköverkkoihin. Ne ovat niitä paljon perättyjä investointeja infraan, jotka työllistävät ja tuottavat verotuloja sekä kunnille että valtiolle. Sen lisäksi verkkoinvestoinnit varmistavat häiriöttämän sähkön saannin.
Toivotaan, että Fortum pärjää maailman markkinoilla ja vie suomalaista teknologiaosaamista maailmalle. Siihen tarvitaan pääomia. Sähköverkkojen omistus sopii jatkossakin erittäin hyvin kunnille. Tässä suhteessa Fortumin esimerkkiä ei kannata seurata.
Markku Eestilä
kansanedustaja (kok)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
