vierasyliö Nälkäkö ajaa vihreään talouteen?

Veikkaukset ruuan hintojen nousuprosenteista ovat

käynnissä. Samaan aikaan

Venäjällä ja Yhdysvalloissa vilja kuivuu pystyyn, Intiassa sataa paljon ja väärään aikaan ja Suomessa pellot lainehtivat veden alla Pohjanmaalla.

Saimaakin on ennätyskorkealla.

Luonnonilmiöiden seurauksena hintavetoinen ruokakriisi toistuu. Mitä useammin kato kohtaa satoa, sitä kiivaammin halutaan löytää syyllinen

poikkeusoloihin.

Amerikkalaisilla pelloilla koettu kuivuus on poliittisella tasolla johtanut jokseenkin

järkyttäviin johtopäätöksiin.

Tätä kirjoitettaessa FAO

on pyytänyt Yhdysvaltoja

vähentämään bioenergian tuotantoaan, jotta vilja- ja maissisadosta voitaisiin käyttää

suurempi osa ravinnoksi.

Kuukauden perspektiivillä tämä on tietysti inhimillinen

ja ymmärrettävä vaatimus. Sen sijaan ympäristön sietokyvyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kyse on vain seurausten hoidosta,

kun taas taudin aiheuttaja unohdetaan.

Vähentäessään bioenergian tuotantoaan Yhdysvallat lisää hiilen ja öljyn polttamista. Se vauhdittaa ilmastonmuutosta, mikä lisää kuivuutta myös

Yhdysvalloissa – mikä puolestaan johtaa entistä heikompiin satoihin.

Varoisin sitä, että edes

välillisesti vieritämme uusiutuvan energian käytölle syytä siitä vahingosta, joka fossiilista energiaa tuottamalla olemme aiheuttaneet.

Runsaaseen ja halpaan ruokaan tottuneet rikkaiden maiden

ihmiset ovat aivan uuden tilanteen edessä: onko mahdollista, että ruokapula koskettaa myös meitä?

Kysymys elintarvikkeiden riittävyydestä on kaksijakoinen: riippumatta maailman vilja-aittojen sääolosuhteista iso osa ihmisistä on jatkuvasti nälkäisiä tai elää puutteellisen ravinnon varassa.

Kuivuus on monelle afrikkalaisille säännöllinen olotila,

ei poikkeus. Kuivuus ja viljasatojen menetys lisäävät köyhimpien nälkäisten ja nälkään kuolevien määrää, mutta se ei juurikaan vaikuta viljapörssien spekulaatiohintoihin. Tämä on valitettava tosiasia.

Silloin kun runsassatoisia alueita kohtaa katastrofi,

maailmanmarkkinahinnat nousevat ja oman maan kulutuksen turvaamiseksi asetetaan viljalle vientikieltoja.

Pientenkin satojen aikaan ruokaa saa aina rahalla. Maailman köyhien kannalta afrikkalainen ja yhdysvaltalainen

kuivuus tuottavat saman

tuloksen, sillä köyhällä maalla

ei ole varaa maksaa niukkuuden nostamia hintoja.

Nälän historia on Suomessakin pitkä, eikä se ole vailla yhtymäkohtia nykyiseen maailmaan.

Poikkeuksellisen kylmät

kesät ja ankarat talvet tappoivat Suomessa nälkävuosina 1866–1868 kahdeksan prosenttia

koko väestöstä. Tienposkeen menehtyneitä tavattiin niin

Savossa kuin Hämeen Pentinkulmallakin.

Hätäavulla selvittiin jotenkin uuden elämän alkuun. Ja kovan opetuksen saaneet suomalaiset ryhtyivät J.V. Snellmanin

johdolla reformoimaan maataloutta ja parantamaan

liikenneyhteyksiä.

Elintarviketalouden poikkeusolojen aiheuttajan syyllisten listalla ykkönen on ilmastonmuutos. Kakkonen on viljapörssien johdannaisten hintavedätys.

Ilmastonmuutos on pysyvämpi ilmiö ja vaikeammin hallittavissa. Silti on keskityttävä sen

hidastamiseen ja vaikutusten lievittämiseen. Spekulanttien aiheuttamia vahinkoja voidaan periaatteessa torjua yksinkertaisemmin keinoin, lainsäädännöllä.

Kansainvälisen tiedeyhteisön enemmistön hyväksymä näkemys on, että ilmastonmuutos on totta ja se aiheuttaa poikkeuksellisia sääolosuhteita. Joudumme sopeutumaan uusiin olosuhteisiin maailman kaikissa osissa.

Toinen tosiasiaksi yleisesti

tunnustettu havainto on, että maapallon lämpeneminen

johtuu valtaosaltaan hiilen ja öljyn polttamisesta.

Tästä hiilitaloudesta juontuu satoja muita haitanaiheuttajia

ekosysteemille ja sitä mukaa muutoksia sääoloihin ja ilmastoon. Nämä perusasiat on

pidettävä mielessä, kun haemme tilanteeseen poliittisia, teknisiä ja taloudellisia ratkaisuja.

Hiilitalous ei syntynyt luonnonlakina, vaan se on ihmisten

tekemä valinta. Koska se on aloitettu, niin se voidaan myös päättää – vaikka helppoa se ei ole. Nytkin on kysymys ihmisten tekemästä valinnasta.

Onneksi näkymä ei ole niin

lohduton kuin joskus tuntuu.

Olen kehitysoptimisti, mihin saan tukea lukemalla historiaa. Jälkiviisastelun takiahan historiaa ei opiskella, vaan sen tähden, että historiaa tuntemalla kykenemme paremmin ratkaisemaan ongelmia ja toimimaan niiden edessä luovasti.

Tarvitsemme uuden alun. Läntisen hyvinvointivaltion ja hiilenpolton liitto on tullut tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen uhankin alla meidän on kyettävä toimimaan järkevästi.

On selvää, että energiateollisuus pitää huolen siitä, että rakennetut tuotantolaitokset ja avatut energialähteet pidetään käytössä investointien kuolettamisen ja mieluummin vielä yli parhaiden tuottojen ajan.

Kustannus-hyötyanalyysi saattaa tietenkin muuttua,

eihän energiateollisuuskaan ole mikään erillinen saareke taloudessa.

Siksi vihreän talouden pakko koskee ennen muuta energiantuotantoa. Kitkan vähentämiseksi ihmiskunta näkee tulevaisuudessakin paljon vaivaa.

Tarvitsemme ruoan lisäksi muutakin energiaa.

Vihreän talouden ja tuotannon kautta maailma muuttuu paremmaksi, jos niin halutaan. Kilpailu uuden maailman

menestyjistä on jo alkanut.

Eurooppa ei ole jäänyt jälkikelkkaan tässä asiassa – vielä.

Kriisin keskellä on hyvä muistaa, että politiikka on tahdon asia. Finanssiteollisuuden aiheuttama yhden rintaman taistelu ei saa lamaannuttaa

ihmiskunnan elämän ja estää uhkaavien ongelmien ratkaisua.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan viesti kesän liittokokouksesta oli selvä: ”Tiukan paikan tullen tulemme kuitenkin

näkemään, että EU ei missään olosuhteissa luovu omasta

ruoantuotannostaan. Jossain vaiheessa metsien tuotto käytetään täysimääräisesti, jotta metsien tuotto yhä kasvaa. Suomen maaseudun markkinat ovat EU:ssa. Sitä myöten mahdollisuutemme ja tulevaisuutemme ovat kytköksissä Eurooppaan. Paikkamme on Euroopassa – myötä- ja vastoinkäymisissä.”

Ei liene yllätys, että olen

puheenjohtaja Marttilan kanssa samaa mieltä.

Kriisi on runnellut Euroopan taloutta, hävittänyt työpaikkoja ja heikentänyt miljoonien

eurooppalaisten hyvinvointia.

Aivan liian suuri osa Euroopan mahdollisuuksista jää nyt käyttämättä. Siksi meidän

tulee ratkaista tämä yhä jatkuva rahoitus- ja rahajärjestelmän kriisi, jotta pääsisimme käsiksi oikeisiin töihin.

OLLI REHN

Kirjoittaja on Euroopan komission varapuheenjohtaja.

Avaa artikkelin PDF