
Uutistausta: Suurten järvien alueen teollisuuskaupungit rappeutuvat Yhdysvalloissa
Yhteiskunnassa, jossa alueellinen ja sosiaalinen jakautuminen näyttäytyy hallitsemattoman jyrkkänä, on jotain pahasti rikki.
Indianalainen Gary on menettänyt reilussa puolessa vuosisadassa miltei 60 prosenttia väestöstään. Terästeollisuuden työpaikkojen raju vähentyminen on raunioittanut kantakaupungin. Kuva: Jukka Koivula
Ränsistyvät autiotalot ovat tuttu näky Suurten järvien alueen parhaat päivänsä nähneillä teollisuuspaikkakunnilla. Kuva: Jukka Koivula
Garyn pääkatu on aavemainen näky. Elokuvateatterin ovet ovat ummessa ja ikkunat säröillä. Kuva: Jukka KoivulaSuurten järvien alue Yhdysvalloissa on vanhastaan vahvaa teollisen tuotannon keskittymää. 1900-luvulla tapahtunut Yhdysvaltain taloudellinen nousu tapahtui suurelta osin juuri tällä "ruostevyöhykkeellä" (Rust Belt), joka levittäytyy seitsemän USA:n osavaltion alueelle sekä Kanadan Ontarioon.
Detroitin väkevä autoteollisuus Michiganissa tarjosi työtä sadoille tuhansille. Indianan, Wisconsinin, Pennsylvanian, Illinoisin ja Ohion terästehtaat loivat perustaa Yhdysvaltain keskiluokan vaurastumiselle. 1960-luvulta lähtien talouden ja teollisen tuotannon rakennemuutos toisensa perään on kuitenkin pyyhkäissyt Suurten järvien ylitse.
Kuuluisin esimerkki urbaanista rappiosta lienee Detroit, jonka autoteollisuus on surkastunut murto-osaan entisestä. Massatyöttömyys on johtanut entisen miljoonakaupungin kutistumiseen sekä kokonaisten kaupunginosien raunioitumiseen. Detroitin väkiluku lähenteli 1950-luvulla kahta miljoonaa. 2017 asukkaita oli enää 670 000.
Myös Detroitin vauraus on sulanut. Hylätyillä keskiluokkaisilla asuinalueilla kukoistavat enää väkivalta ja rikollisuus. Kruununa kaikelle surkeudelle Detroitin kaupunki hakeutui konkurssiin 2013.
Detroitin kohtalo monistuu pienemmässä mittakaavassa halki ruostevyöhykkeen. Teollisen tuotannon automatisoituminen, työpaikkojen ja tehdasyksiköiden virta halpatuotannon maihin ja viimeisimpänä robotisaatio ovat jättäneet jälkensä.
Vierailin pääsiäisenä Luoteis-Indianassa sijaitsevassa Garyssa. Terästeollisuuden varaan rakentunut kaupunki on kutistunut alle 80 000 asukkaaseen. 1960 asukkaita oli 178 000.
Popin kuninkaaksi nimetyn edesmenneen laulajan Michael Jacksonin lapsuudenkoti sijaitsee Garyn rapistuneessa lähiössä, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Kokonaiset asuinalueet ovat autiotalojen kansoittamia ja valtaosa pääkadun hylätyistä kauppaliikkeistä lahoaa pystyyn.
Raju rakennemuutos ja valtion olematon aluepoliittinen läsnäolo näkyvät karulla tavalla. Menneisyyden vahvat teollisuuspaikkakunnat ovat ajautuneet rapistumisen ja tyhjentymisen syventyvään kierteeseen.
Donald Trump iski Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 menestyksekkäästi taantuvien seutujen ihmisten näköalattomuuteen. Vuosikymmeniä demokraattien vahvoina linnakkeina pysyneet Wisconsin, Michigan and Pennsylvania menivät kaikki republikaanien Trumpille. Illinoisin osavaltion piti demokraateilla vain Barack Obaman kotikaupunki Chicago.
Yhteiskunnassa, jossa alueellinen ja sosiaalinen jakautuminen näyttäytyy hallitsemattoman jyrkkänä, on jotain pahasti rikki. Yhdysvalloissa oireilevaa sosiaalista protestia ei Euroopassa ja Suomessakaan pidä jättää huomiotta.
Vaikka Suomi on monin tavoin Yhdysvaltoja tasa-arvoisempi yhteiskunta, on alueellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus täälläkin jatkuvasti kasvanut 1990-luvun alusta lähtien. Muuttoliike suurimmille kaupunkiseuduille on erityisesti kiihtynyt 2010-luvulla. Alueellisia ja sosiaalisia eroja tasaavaa politiikkaa tarvitaan maailmanlaajuisesti.
Lue myös: Oregonin aavekaupungit syntyivät metsätalouden rakennemuutoksessa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
