huidunperä Syksyn tultua
Syksy on sitten tullut. Päivälehdet julkaisevat parhaillaan komeita ilmoituksia vuodenajan ajankohtaisista tuotteista: kumisaappaista ja sadevaatteista. Myös huonekalut saavat nyt näkyvästi koko sivun suurilmoitukset osakseen. Koti ja sen kalustaminen ovat ajankohtaisia asioita, kun lämpimät sisätilat kylmien tultua kiehtovat.
Muuan asia näkyy huonekaluista puheen ollen uudelleen korostuneen. Ennen meillä varsinkin kodinperustajia mutta muitakin alan teollisuus ja kauppa tällöin lähestyivät monin ilmoituksin.
Niin tapahtuu nytkin.
Kun nuoripari ennen perusti kotia, lehti-ilmoitukset
tapasivat esitellä heille huonekalustoja. Ensi hankintoihin kuuluivat vuoteet, pöytä ja tarpeelliset tuolit. Lisäksi kirjahylly ja ruokailunurkkauksen seinustan astiakaappi katsottiin välttämättömiksi sivistyspyrkimyksiltään aktiivissa nuoressa tasavallassa.
Keinutuoli katsottiin tarpeelliseksi ikääntyvälle väestölle mutta oli paikallaan nuoren parin ensi kodissakin, kunhan kaikkein tarpeellisin oli saatu hankituksi.
Oli muutamia sisustuselementtejä, jotka joutuivat pitkään odottamaan pääsyään moniin koteihin. Niitä olivat komeat sohva- ja nojatuoliryhmät. Kaihoten vielä viime vuosisadan puolivälissä kodinperustajat ja heitä vanhemmatkin tapasivat niitä katsella. Ne olivat taloudellisesti hyvinvoipien harrastamaa tasokasta arvotavaraa.
Nyt on jo pitkään ollut toisin. Huonekalumyymälöiden myyntiartikkelit ovat melkoisesti keskittyneet. Nyt sohva- ja nojatuoliryhmät ovat leveiden kaksoisvuoteiden ohessa pitkään olleet pääasialliset myyntikohteet muiden saadessa tuskin huomiota osakseen.
Kyseessä eivät enää ole eri tyylilajien kuten kustavilaisen
ja biedermeierin tutut, koristeelliset nojatuolit, sohvat eivätkä ruokailuryhmät kaappeineen. Ne olivat aikanaan taitavien huonekalupuuseppien ja myymälöitten erikoisalaa.
Nyt on toisin. Huonekaluliikkeiden ilmoituksissa kohteina ovat nyt yksinomaan vaaleat, pehmeät, jousitetut nojatuoli- ja sohvaryhmät. Ne muodostavat olohuoneiden pääasiallisen sisustuksen. Ne näyttävät antavan tarpeellisen ja tervetulleen lepo- ja rentoutumistilaisuuden työpäivän jälkeen asukkaille omassa, viihtyisässä kodissa.
Kirjallisesta toiminnasta ja erilaisista harrasteista kodinsisutukset eivät nyt juurikaan kerro.
Aikanaan Suomessa katsottiin nuoren sivistyskodin sisustukseen kuuluvan myös taulut. Paikallisesta, kotoisen taiteilijan näyttelystä olikin tapana tällöin ostaa öljyvärimaalaus tai grafiikanlehti kehyksineen silloin, kun se kukkarolle sopi.
Harrastusta saatettiin vuosien mittaan jatkaa naisten puolestaan kutoessa ryijyn tai pari seinäkudosta seinille ja peittäessä omakutoisin matoin huoneitten lattioita. Räsymatot olivat suorastaan kansallinen erityispiirre kotien sisustamisessa.
Räsymatot muuten olivat perheen kotoisten pumpulivaatteiden ja -tekstiilien vihoviimeinen sijoittumispaikka, kun ne leikattiin matonkuteiksi ja koottiin kangaspuissa monimetrisiksi tekstiileiksi.
Osoituksen niiden suuresta määrästä ja suosiosta antoivat aikanaan suviviikkoina jopa pääkaupungin naiset, kun he merenrantojen julkisilla,
maksuttomilla mattojen pesupaikoilla jonottivat vuoroaan niitä pestäkseen. Satojen märkien mattojen rivistöt kuivuivat suvituulessa ja auringossa. Hilpeät ja toimelliset olivat pesupaikat eri puolilla Helsinkiä muusta Suomesta puhumattakaan.
Nyt pesupaikat kuivauskenttineen ovat seisseet tyhjyyttään, ja kaupunki aikoo ne tyystin lopettaa.
Räsymattokulttuurimme synty ja käyttö ovat siirtymässä historiaan naistemme siirryttyä kotien piiristä enenevästi ansiotyöhön.
On siis havaittavissa, että huonekalumuotimme on määrältään ja muodoiltaan pelkistynyt ja yksinkertaistunut. Alvar Aalto sen modernin suunnan aikanaan meillä 1920-luvun Turussa aloitti.
Maaseudun talonpoikaisissa oloissa arvostetaan kuitenkin kaiken nykyaikaisen ohessa monia perinteitä keinutuoleja myöten. Ne jatkavat ruhtinaallisesti elämäänsä iäkkään väen arvostamina mutta nuorempienkin suosimina.
Keinutuolit ovat ystävällinen ja auttava lepopaikka työn ja aherruksen lomaan.
Muuan asia kiinnostaa. Taloa kohti on aina ollut yksi keinutuoli, jossa yleensä on istunut talon vanha isäntä. Siihen vanha emäntäkin saattoi istahtaa, jos puoliso sattui olemaan kylillä.
Maailma tapaa muuttua ja me sen mukana, toteamme Huidunperällä.
HEIKINTYTÄR
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
