Hangosta vietiin voita, paperia ja siirtolaisia
HANKO
Pitkään siirtolaisuutta tutkinut museojohtaja Marketta Wall esittelee näyttelyssä Hankoa siirtolaisten lähtökaupunkina. Näyttelyn antia ovat matkalaisten kapsäkkien, kaupunkikuvien, siirtolaishotellin ja laivojen lisäksi eri puolilta Suomea kootut siirtolaisten tarinat.
Hangossa sijaitsi Gösta Serlachiuksen aloitteesta syntynyt talvisatama. Alunperin se oli tarkoitettu paperin vientiä varten, mutta vielä tärkeämpi merkitys säännöllisillä laivalinjoilla oli voin ja siirtolaisten kuljetuksessa.
Suomesta lähti vuosina 1880–1930 siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan lähes 400 000 suomalaista. Heistä noin puolet oli pohjalaisia.
Syyt lähtöön olivat moninaiset. Suhteelliseen hyvään elintasoon tottuneet pohjalaiset köyhtyivät tervakaupan tyrehdyttyä, kun purjelaivat vaihtuivat höyrylaivoiksi.
Tilat olivat pieniä eivätkä pystyneet elättämään yhtä poikaa enempää. Johonkin oli lähdettävä.
Monet halusivat välttää Venäjän armeijaan joutumisen, mutta useimmille nuorille Ameriikan kultamaa oli portti kohti parempaa tulevaisuutta. Sieltä käytiin hankkimassa talorahat. Useimmin sinne kuitenkin jäätiin.
Suomalaisten lisäksi Hangosta lähti runsain määrin kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneita venäjänjuutalaisia ja puolalaisia.
Siirtolaisiksi aikovat matkustivat Hankoon junalla Hyvinkäältä. Tavallisesti paikalle tultiin lähtöä edeltävänä iltapäivänä. Ennen lähtöä matkalaisilla oli monia asioita hoidettavana.
Evästä oli hankittava. Hangon torilla matkalaiset tekivät ehkä ensimmäistä kertaa tuttavuutta appelsiinien ja mansikalta näyttävien tomaattien kanssa.
Hattu oli ostettava ja käytävä ehkä valokuvassa. Siirtolaishotelliin ennätettiin vasta yhdeksän maissa illalla. Siellä vietettiin aikaa tuttujen kanssa seurustellen, korttia pelaten ja eväitä syöden.
Jotkut kirjoittelivat postikortteja kotiin tai kävivät läheisellä Merimies- ja lähetysasemalla. Pappi kävi omaehtoisestikin tapaamassa hotellissa siirtolaisia ja pitämässä hartaushetken hotellin suuressa salissa.
Pelätyin operaatio ennen lähtöä oli lääkärintarkastus. Sen aikana lähtijät rokotettiin isoarokkoa vastaan. Koska Amerikkaan haluttiin terveitä ja työkykyisiä tulijoita, lähtijöiden kädet ja silmät tarkastettiin huolella.
Silmissä ei saanut olla trakoomaa, tarttuvaa ja vähitellen sokeuttavaa tautia. Myös päänahka tarkistettiin mahdollisen sienitaudin vuoksi. Lääkärintarkistukset uusittiin Englannissa ja perillä Amerikassa.
Joskus laivaa jouduttiin odottamaan useita päiviä. Sen ajan nuoret käyttivät tanssimiseen Hangon sileillä kallioilla. Jotkut olivat aloittaneet tanssin haitarin säestyksellä jo junassa. Myöhemmin se jatkui laivalla Pohjanmeren tyrskyistä päästyä.
Kun kaikki tarpeellinen oli tehty, matkalaiset siirtyivät hotellin vahtimestarin johdolla satamaan pitkissä jonoissa.
Osalla siirtolaisista oli hyttipaikka, osa aloitti matkansa kannella tai ruumassa, jossa makuupaikka merkittiin lattiaan liidulla.
Siirtolaisten rakastama laiva oli Hangon ja Hullin väliä liikennöivä Titania, jossa oli matkustajille hyvät tilat. Väljempiin tiloihin matkalaiset pääsivät Englannista kulkevilla valtamerilaivoilla.
Lähtöhetki oli kunkin kohdalla hyvinkin erilainen. Osa oli vahvistanut itseään eetteriä ja spriitä sisältävillä Hoffmanintipoilla, osa lauloi työväenlauluja ja osa virsiä.
Viimeinen näkymä kotimaasta oli Russarön majakka, Hankoniemen silmä. Monet eivät palanneet kotimaahansa enää koskaan.
MARJATTA HIETANIEMI
Ameriikkaan Ameriikkaan. Hanko siirtolaisten lähtökaupunkina. Hangon museo, Nycanderinkatu 4. Avoinna 13.10. saakka. Näyttelyyn liittyy samanniminen julkaisu, jota voi tilata Hangon museosta museo@hanko.fi tai puh. 040 738 7767 ja 040 133 9224.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
