Armi valloittaa yhä sydämet
Armin seuruetta kuljetettiin kuin kuninkaallisia hienoilla vanhoilla autoilla. Etualan vuoden 1952 Chryslerillä on aikanaan kuljetettu myös Kekkosta. Päivi Karjalainen Kuva: Viestilehtien arkistoMUHOS
Armin naapurissa lapsena asunut, nykyisin kokkolalainen Kaarina Pesola odotti Armi Kuuselan kohtaamista hartaasti.
Armille viemisiksi hänellä oli käsintehty onnittelukortti ja lehtijuttu, jonka otsikko siteeraa Kaarinan sanoja ”Armia kauniimpaa ei ole”. Armin 50-luvulla kirjoittamaan kirjaan hän toivoi saavansa nimikirjoituksen.
Kaarina oli pieni koululainen, kun nyt 80-vuotias Armi valittiin Suomen neidoksi vuonna 1952. Armi saapui tuolloin kiskobussilla kotikylään pian kruunauksensa jälkeen, ja Kaarina oli pienen joukon mukana asemalla vastassa.
Myöhemmin samana vuonna Armi saapui Miss Universumina yksityiskoneella.
Nyt, 62 vuotta myöhemmin, Kaarina kävi etukäteen kohteissa, joissa Armin tiedettiin lauantaina vierailevan. Suomen kauneimmaksi valittu Muhoksen kirkko on molempien rippikirkko. Hautausmaasaaressa ovat sekä Armin että Kaarinan vanhempien haudat.
Benjam Myllyselän kokoama Armi-näyttely oli myös nähtävä, samoin taiteilija Terttu Jurvakaisen galleria. Myös Armintie, Ponkilan museosilta ja molempien entisten kotien paikat piti katsoa.
Vierailupäivänä lauantaina pieni joukko ihailijoita ja suuri joukko tiedotusvälineitä kokoontuivat taidegallerian edustalle.
Odotus oli pitkä, mutta lopulta Armi seurueineen saapui tyylikkään vanhan auton kyydissä. Ihailijoiden hetki oli tullut – Kaarina sai ojentaa tuomisensa.
”Ihanaa, Armi, että olet täällä Muhoksella”, hän sai sanotuksi.
”Ihanaa minustakin”, Armi vastasi ja kiitti sydämellisesti. Vanha kirja sai vihdoin hänen nimikirjoituksensa.
Varauksetonta Armi-ihailua voi olla vaikea ymmärtää. Aikalaisille se on kuitenkin itsestään selvää.
”Armi valoi tulevaisuudenuskoa ja myönteistä energiaa sodanjälkeiseen Suomeen. Hän oli minulle esikuva, ja hänen lähtönsä maailmalle antoi itsellenikin rohkeutta matkustaa ja asua ulkomailla”, Pesola perustelee.
”Nyt vanhempana toivon itsekin olevani yhtä hyvissä voimissa vielä 80-vuotiaana”, hän sanoo.
Vielä oli tavattava Armi koululla, jonka eteen oli muodostunut yli tuhannen ihmisen jono. Vain 300 kerrallaan pääsi saliin, jossa yleisö sai kertoa muistojaan ja esittää vieraalle kysymyksiä.
Jo ennen Armin saapumista ensimmäisten muistot alkoivat purkautua. Ihana, hieno luonne, ystävällinen ja lempeä, iloinen, ei ylpeä, moni luonnehti Armia.
”Loistava ihminen”, sanoo kaukoihailijaksi tunnustautuva Benjam Myllyselkä, joka kerran sai herättää Armin suudelmalla koulun näytelmässä.
”Me tulimme tänne evakkoina Karjalasta, meitä pidettiin ala-arvoisina ja haukuttiin ryssiksi – mutta Armi ei koskaan sellaiseen sortunut”, eräs vanha nainen kertoi liikuttuneena.
Armi Kuuselasta on joskus annettu varautuneen leidin kuva. Hän oli nyt kuitenkin lämmin ja läsnäoleva, jopa leikkisä. Pitkän matkan ja vierailupäivän rasitukset eivät juuri näkyneet.
Hän muisteli entistä Muhosta, siellä elettyä sodanjälkeistä vaatimatonta elämää ja nuoruutensa huvituksia.
Muhoksen kirkon ainutlaatuinen kauneus koskettaa Armia edelleen. Entisen kotikunnan kehitys on tehnyt häneen vaikutuksen. Hän ylisti muun muassa maatalousalojen opetusta antavaa Koivikon koulua, yhtä vierailukohteista:
”Hienot tilat ja loistava opetus, joka on vieläpä ilmaista! Ehkä vain Suomesta voi löytää tällaista.”
”Ja on todella mahtavaa, että vain 9 000 asukkaan Muhoksella on hieno, täydellinen kirjasto. Sitäkin ihailimme kovasti!”
Hän puhuu lämpimällä, hieman matalalla äänellä hyvää suomea. Taidon ylläpitämiseksi hän kertoi kuuntelevansa paljon suomalaisia äänikirjoja ja tapaavansa suomenkielisiä ystäviä kotonaan Amerikassa.
Illan suussa Pesola vielä sattumalta tapasi Armin seurueineen tutkimassa tämän entisen kotitalon seinään kiinnitettyä Armi-laattaa.
”Nousin autosta vilkuttamaan, ja he kaikki vilkuttivat minulle iloisesti takaisin.”
LEENA NYGÅRD
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
