Uutistausta Ruotsi on Suomelle tärkein
Kuulin tarinan jo jokin aika sitten. Kertaalleen kuultuna en voi enää olla varma, muistanko sen ihan oikein. En myöskään mene takuuseen, mitä sanoja tarkasti ottaen käytettiin – ja oliko tarina ylipäätään tarkoitettu laajemmin kerrottavaksi. Se on kuitenkin monella tapaa kertomisen arvoinen.
Kun nuori Jaakko Kalela oli nimitetty presidentti Urho Kekkosen ulkopoliittiseksi avustajaksi, sattui niin, että hän sai kutsun saapua lounaalle Ruotsin suurlähetystöön.
Koska näin ei uudessa tehtävässä ollut aiemmin tapahtunut, kutsuttu ei ollut varma, miten menetellä. Hän meni presidentti Kekkosen puheille, selitti asian ja pyysi ohjeita.
”Tietenkin menet, ja jos jotain kysytään, kerrot kaiken, minkä tiedät. Älä koskaan jää kiinni siitä, että olet jättänyt kertomatta jotain, minkä tiedät.”
Nuorta vasemman laidan sosialidemokraattia ohje vähän hämmästytti, ja hän pyysi selitystä. Se kuului näin: ”Jos me joskus todella joudumme vaikeuksiin, kaikki länsimaat lähettävät edustajansa Tukholmaan, missä he kysyvät ruotsalaisilta, mitä suomalaiset aikovat tehdä. Jos ruotsalaiset tuolloin vastaavat, että me emme tiedä, silloin meidän käy todella huonosti.”
Moni asia on muuttunut sitten kylmän sodan. Mutta yksi asia on ja pysyy. Sinä päivänä kun Suomi todella joutuu vaikeuksiin, Ruotsin kantaa kysytään. Enää ei tosin lähetettäisi valtuuskuntia Tukholmaan. Päämiehet vain tarttuisivat puhelimeen, ja soittaisivat – Ruotsin ulkoministerille.
On meidän onnemme, että ainakin toistaiseksi Ruotsin ulkoministerinä on henkilö, joka ehkä paremmin kuin yksikään toinen ruotsalainen poliitikko tuntee Suomen aseman. Carl Bildtin Suomen harrastus alkoi jo 70-luvun alussa, jolloin hän nuorena opiskelijajohtajana oli usein nähty ja tervetullut vieras Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksissa.
Muutamaa vuotta myöhemmin hän jo osallistui kaikessa hiljaisuudessa järjestettyihin Suomen ja Ruotsin viranomaisten ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä pohtineisiin palavereihin.
Kun hänestä vuonna 1991 tuli Ruotsin pääministeri, hänen ja Esko Ahon välit olivat niin läheiset, ettei vastaavaa ajanjaksoa ole ollut aiemmin eikä sen jälkeen.
Upeasta urastaan huolimatta Bildt ei suinkaan ole osoittautunut erehtymättömäksi. Runsas vuosikymmen sitten hän oli mukana siinä ruotsalaisten päättäjien joukossa, joka arvioi ikuisen rauhantilan saapuneen Pohjolaan.
Muutamassa vuodessa Ruotsi ajoi alas puolustuksensa, luopui yleisestä asevelvollisuudesta, lakkautti maavoimat ja lähes romutti laivastonsa. Ratkaisu sai Bildtistä sanavalmiin ja tarmokkaan puolestapuhujan.
Se oli virhe, joka perustui väärään arvioon Venäjän sisäisen kehityksen suunnasta. Georgian sodan jälkeen virhe tunnustettiin. Kun Ukraina äskettäin taipui Venäjän painostukseen. ja käänsi selkänsä EU:lle, Venäjän toimia arvosteltiin Ruotsissa jo ääneen ja ärhäkkäästi.
Tämä ei jäänyt Kremlissä huomaamatta. Joulukuun alussa TV:n ykköskanavan suositussa Vesti-ajankohtaisohjelmassa Ruotsia syytettiin siitä, että se pyrkii Ukrainassa ottamaan revanssin Pultavassa vuonna 1709 kärsitystä tappiosta ja Carl Bildt leimattiin CIA:n agentiksi – samalla kun ruudussa näytettiin kuvaa… Saksan ulkoministeristä.
Kun Ruotsin johto lokakuussa 2012 aloitti hankkeen, jonka myötä se, tavalla tai toisella, korjaa aiemmin tekemänsä arviointivirheet, eversti Bo Hugemark evästi puolustusrevision laatijoita kolmella ohjeella: Ruotsi tarvitsee ulkopuolista apua, jos sitä uhataan tai jos sen kimppuun hyökätään; Ruotsi ei voi enää lähteä siitä, että sen on mahdollista pysyä konfliktin ulkopuolella: Ruotsin on oltava valmis antamaan muille maille sotilaallista apua.
Eli: Jos Baltian maita uhataan, Naton vastatoimet vaikuttavat Ruotsin asemaan ja sen odotetaan tukevan niitä. Mitkä johtopäätökset Ruotsin poliittinen johto näistä lähtökohdista tekee, se nähdään pian ensi syksynä pidettävien Ruotsin valtiopäivävaalien jälkeen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
