Reilun pelinmielenosoitus

Aina ei tarvitse huutaa lujaa, jotta ääni kuuluisi. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC:n näyttivät keskiviikkona, että mielenosoituksen voi järjestää perinteisestä tavasta poiketen.

Tuottajien etujärjestöt myivät kymmenellä paikkakunnalla kuluttajille ruokaa tuottajahinnalla. Tempauksella osoitettiin suomalaisille konkreettisesti se, kuinka pienen osuuden tuottajat saavat kuluttajille myytävistä elintarvikkeista. Kymmenen sentin hintaiset ruis-

leivät ja perunapussit kertoivat kuluttajille, miten halvalla kotimaista ruokaa maatiloilla tuotetaan.

Esimerkiksi Helsingin keskustassa sijaitsevalla Narinkkatorilla tuottajahintaiset elintarvikkeet kiinnostivat yli tuhatta kaupunkilaista. Samalla helsinkiläisillä oli mahdollisuus keskustella paikalla olleiden viljelijöiden kanssa.

Vaikka viljelijöiden taloudellisesta ahdingosta on puhuttu jo vuosia, oli monelle ostoksilla käyneelle yllätys, että se joka tekee eniten,

saa vähiten. Vaikka moni hullunhalpaa ruokaa jonottanut oli paikalla nimenomaan halvan hinnan takia, saivat tuottajat myös laajalti ymmärrystä.

Järjestöjen tempaus oli positiivinen siinäkin mielessä, että se ei ollut suunnattu ketään vastaan, vaan tuottajien oman asian puolesta. Onkin hämmentävää, että S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu syytti MTK:ta väärän tiedon levittämisestä. Hänen mielestään tuottajat jättivät kertomatta, mitä ruokaketjussa tapahtuu välissä, ja mistä hinta tulee (HS 15.11.).

Alarodun mukaan on tarkoitushakuista, kun MTK kampanjoi ruisleivän kuluttajahinnalla. Viljelijän osuus ruisleivän kuluttajahinnasta on noin neljä prosenttia.

Miksi sitä ei saisi kertoa? Sekä tuottajan saama hinta ruiskilosta ja kuluttajan maksama hinta ruisleivästä ovat tiedossa. Siihen, miten väliin jäävä osuus jakaantuu, eivät tuottajat ja

kuluttajat pysty vaikuttamaan.

Keskusteluun ruuan hinnasta tarvitaan nykyistä enemmän avoimuutta. Sen sijaan, että syytetään toisia väärän tiedon levittämisestä, voisivat kauppa ja teollisuus kertoa avoimesti, mitkä ovat niiden osuudet ruokakorin hinnasta. Tuottajat esittivät oman osuutensa, teollisuudella ja kaupalla on mahdollisuus seurata esimerkkiä.

Ruuan kuluttajahintaan vaikuttaa tietenkin moni muukin asia kuin kaupan ja teollisuuden katteet tai tuottajahinnat. Sekä kaupalla että teollisuudella on omat kulunsa. Ruuan hintaa nostaa osaltaan se, että kuluttajat ostavat entistä jalostetumpia tuotteita. Yksi merkittävä tekijä on myös verotus. Ruuan hintakeskustelun yhteydessä on syytä muistaa, että myös ruuan arvonlisävero nousee vuodenvaihteessa.

Tuottajien tempausta arvostelevien pitää muistaa, ettei tuottajienkaan saama hinta tule ilmaiseksi. Ennen kuin rukiit ovat valmiita myllyyn, on työtä ja kustannuksia kertynyt paljon. Kahdenkymmenen sentin kilohinta ei tahdo riittää edes kustannuksiin katteesta puhumattakaan.

Tuottajahintainen ruoka kiinnosti ihmisiä niin paljon, että tuotteet loppuivat kesken. Se on tietenkin harmillista, mutta samalla se on hyvä muistutus ruuan rajallisuudesta. Kotimainen ruoka on vaarassa loppua ihan oikeasti, koska pitkään ei näillä tuottajahinnoilla pystytä ruokaa tuottamaan.

Maaseutunuoret ovat jo vuosia sitten

esittäneet, että Reilun kaupan -periaatetta

sovellettaisiin myös kotimaisiin elintarvikkeisiin. Olisiko nyt viimein reilun pelin aika?

Avaa artikkelin PDF