Ympäristöoikeuden professori: Ympäristöpolitiikka hallitaan heikosti
Poliittiset päätöksentekijät sekä eri alojen toimijat hallitsevat ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön perusteet huonosti, sanoo Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.
”Ei tunnisteta, milloin sääntely perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, EU-oikeuteen tai kansainvälisiin sopimuksiin. Samalla jää tunnistamatta, missä sääntelyyn voidaan vaikuttaa.”
Määttä ottaa esimerkiksi rikkidirektiivin. Direktiivin sisällöstä oli jo päätetty kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa, mutta suomalaiset havahtuivat laajemmin vasta, kun direktiiviä alettiin käsitellä EU:ssa.
Kansalliseen lainsäädäntöön voimme vaikuttaa Suomessa. Mutta esimerkiksi liito-oravan suojelu ei ole meidän käsissämme, vaan perustuu EU:n luontodirektiiviin, toteaa Määttä.
Hän myös muistuttaa, että esimerkiksi haja-asutusalueiden jätevesiasetus on kansallista lainsäädäntöä, eikä EU-lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten velvoittamaa.
Maankäyttö- ja rakennuslaki on esimerkki vahvasti kansallisessa päätäntävallassa olevasta lainsäädännöstä. Myös luonnonvarojen käytön sääntely, kuten metsä- ja kaivoslaki ovat kotoperäistä lainsäädäntöä.
”Meillä on ollut hyvin vahva omistusoikeuden sekä maanomistajuuden perinne ja esimerkiksi rannalle rakentamista ei ole aiemmin kovin paljon rajoitettu.”
Ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energian käyttöön liittyvä sääntely perustuu usein kansainvälisiin sopimuksiin tai Euroopan unionissa päätettyihin asioihin.
”Euroopan unioni on päättänyt olla edelläkävijä ilmastoasioissa, emmekä me unionin jäseninä voi pullikoida vastaan.”
Ympäristölainsäädännön tiukkuuden ja esimerkiksi suojelualueiden pinta-alojen vertailu eri maiden välillä kiinnostaa ihmisiä.
Vertailu on Määtän mukaan mielekästä, jos sitä tehdään toiminta-aloittain, eli esimerkiksi vertaillaan eri maiden metsälakeja tai luonnonsuojelulalueiden pinta-aloja. Myös ympäristölupapolitiikan vertailu sen perusteella, mitkä toiminnot tarvitsevat lupia, on mielekästä.
”Mutta lainsäädännön abstrakti vertailu sen perusteella onko sääntely tiukkaa vai, ei ole mielekästä.”
Tulevaisuudessa on odotettavissa, että ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energiaan liittyvä sääntely tiukentuu. Tämä näkyy jo arjessa esimerkiksi hehkulamppujen häviämisenä sekä rakennusten energiatodistusten vaatimisena.
”Paljon on tekeillä, mutta näihin teemoihin ei olla Suomessa vielä vakavassa mielessä havahduttu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa on jo rajoitettu yksityisautoilua. Tämä tulee varmasti olemaan vaikea asia aikanaan Suomessa.”
Perinteisen teollisten pistelähteiden ympäristön pilaamisen sääntelyn rinnalle nousee yhä vahvemmin ilmastonmuutoksen torjunta.
Kyse on vaikeammasta sääntelystä, sillä tarvitaan elämäntavan muutoksia, sanoo Määttä.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
