Arktikaksi kutsuttu luontotapahtuma saa lintuharrastajat liekkeihin –eteläisessä Suomessakin voi tällöin ihastella erikoisia lintuja

Allit tunnistaa niiden pitkistä pystösulista. Alleja pesii harvalukuisena Suomen pohjoisessa Lapissa, mutta tärkeimmät pesimäalueet ovat arktisia. Kuva: Juho Rahkonen

On vappupäivä, ja tukevan brunssin jälkeen siirryn tekemään sitä, mistä ehkä kaikkein eniten saan iloa: kuvaamaan lintuja.

Valitsen paikaksi Helsingin Lauttasaaren, monestakin syystä. Ensinnäkin paikkaan on helppo tulla, ja sieltä avautuvat upeat näkyvät avomerelle.

Lisäksi ranta on täynnä kivikkoisia, matalia poukamia ja kallioluotoja. Niistä muuttomatkallaan levähtävät linnut löytävät suojaa ja ravintoa.

Tähyilen merelle, joka on täynnä monenlaisia vesilintuja joutsenista tukkasotkiin ja merimetsoista haahkoihin. Yhtäkkiä näen suuren lintuparven, joka kaartaa ulapalta suoraan eteeni.

Pienillä valkoruskeilla sukeltajasorsilla on pitkät pyrstösulat. Siitä tiedän heti, että kyseessä on alli.

Monien muuttavien merilintujen tapaan alli pesii arktisilla merialueilla, ja sen levinneisyys kiertää ympäri Kanadan, Grönlannin, Venäjän ja Norjan pohjoisia rannikoita. Alli pesii harvalukuisena myös Suomessa, Pohjois-Lapin tunturiylänköjen pikkujärvillä ja palsasoiden allikoilla.

Allin olemuksessa on tuulahdus Jäämeren raikkautta. On mahtavaa päästä näkemään eksoottinen arktisen alueen asukki täällä Suomen etelärannikolla.

Arktisten lintujen kevätmuuton eli lintuharrastajien kielellä arktikan ensimmäinen merkki on meriharakoiden ilmestyminen taivaalle. Vaikka tämä porkkananvärisestä nokastaan ja jaloistaan tunnettu kahlaaja on melko yleinen Suomessakin, meriharakan pääjoukot suuntaavat pesimäseuduilleen Jäämerelle.

Samoihin aikoihin, toukokuun alussa, alkaa myös allihaahkojen, mustalintujen ja kuikkien muutto yli Suomenlahden. Muita arktikan muuttolajeja ovat esimerkiksi merikihu, punakuiri, lapasotka ja pilkkasiipi.

Valkoposkihanhien parvi saapuu Suomeen. Muuttomatkalla olevat linnut aiheuttavat tuhoja pelloilla. Kuva: Juho Rahkonen

Valkoposkihanhien muutto on aikaistunut vuosi vuodelta, ja niiden päämuutto tapahtuu yleensä toukokuun puolivälissä tai hieman sen jälkeen. Pelloilla ruokailevat parvet aiheuttavat tuhoja.

Arktikan parhaat havainnointipaikat ovat Suomenlahdella Hangosta itään. Jos tuuli käy idän puolelta, komeita parvia voi nähdä lännempänäkin.

Yleisimpien arktika-muuttajien ohella tarkkasilmäinen lintuharrastaja voi bongata muuttoparvista myös harvinaisempia lajeja, kuten jääkuikan, tunturikihun, suulan tai punakaulahanhen.

Muuttoaikana säällä on suuri merkitys. Kirkkaassa säässä esimerkiksi kahlaajalinnut muuttavat korkealla katseiden ulottumattomissa, kun taas sateisella säällä ne kiitävät useammin vedenpinnan läheisyydessä.

Arktika päättyy kesäkuun alussa, jolloin Suomen ylitse muuttaa vielä tundralla pesiviä kahlaajalintuja, etenkin sirrejä, kuireja ja kurmitsoja.

Merisirrit kahlailevat matalassa rantavedessä ruokaa etsien. Kuva: Juho Rahkonen