Kaveria ei jätetä
Suomalaisille sotilaille oli tärkeää, ettei kaveria jätetty vaikeissakaan paikoissa. Kaikista porukkaan kuuluvista huolehdittiin niin hyvin kuin se silloisissa olosuhteissa oli mahdollista.
Suomessa rintamaveteraaneista on pyritty huolehtimaan myös myöhemmin. Valtio maksaa Valtiokonttorin kautta kunnille määrärahaa rintamaveteraanien lukumäärään perusteella sekä kotiin vietäviin palveluihin että kuntoutukseen. Valtiokonttori saa tiedot veteraanien kuntakohtaisesta määrästä Kelalta.
Periaatteessa asian pitäisi olla kunnossa, mutta kunnissa on törmätty tietosuojaesteeseen. Moni veteraani jää ilman oikeutettuja palveluja, koska kunnissa ei ole tietoa veteraaneista. Kela ei voi salassapitosäännösten perustella näitä tietoja kunnille antaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) sanoi tiistaina esittävänsä henkilötietolakiin muutosta, jonka perusteella tiedot veteraaneista voisi antaa kunnille.
Ei ole mitenkään puolusteltavissa, että osa veteraaneista on jäänyt huomioimatta näin pitkään. Ongelmatonta ei ole myöskään, että nykyään veteraanit joutuvat erikseen hakemaan kuntoutusta ja palveluja.
Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio muistuttaa, että ongelma on ollut tiedossa jo pitkään.
Aarnion mukaan tietosuojavaltuutettu antoi vuonna 2000 ohjeeksi Kelalle, ministeriölle ja asiasta kysyneille eduskuntaryhmien puheenjohtajille, että lakia voisi tältä osin muuttaa. Miksi mitään ei ole tapahtunut?
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa sotamies Korpela vastasi nimeä kyselleelle upseerille, että kyllä sen nimen pitäisi siellä papereissa olla tiedossa, koska kerran kotoa osattiin tulla hakemaan.
Tietosuoja on tärkeä asia, mutta ei sillä aivan kaikkea voi selittää. Jokaisen veteraanin nimi pitäisi ilman selityksiä olla tiedossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
