Lajitovereitaankin syövä "tappajaetana" on puutarhojen painajainen – näin hävität haitallisen vieraslajin

Espanjansiruetanan erottaa Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluvasta ukkoetanasta hengitysaukon sijainnin perusteella. Se sijaitsee espanjansiruetanalla kilven etuosassa lähempänä päätä. Kuvassa on Helsingissä viime viikolla kuvattu espanjansiruetana. Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Kuva: Jukka Pasonen

Leuto ja sateinen talvi oli eduksi espanjansiruetanan eli tappajaetanan talvehtimiselle. Normaalisti kannan kasvua rajoittaa talvikuolleisuus, joka jäi tänä vuonna vähäiseksi.

"Lajista on keväällä ja alkukesällä tehty huomattavasti enemmän havaintoilmoituksia kuin vastaavaan aikaan viime vuonna", kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Erja Huusela-Veistola.

Espanjansiruetana kuuluu vuosi sitten Suomessa julkaistuun kansallisesti haitallisten vieraslajien luetteloon.

Tuhojen lisäksi lajin haitallisuutta lisää sen levittämä lima, joka voi sisältää sekä ihmisille että lemmikeille haitallisia bakteereja. Se voi myös risteytyä muiden etanoiden kanssa ja näin haitata Suomen alkuperäisiä lajeja.

Suomeen laji on tullut todennäköisesti taimimateriaalin mukana ja levinnyt edelleen tahattomasti muun muassa ihmisten, puutarhamateriaalin ja maansiirtojen mukana. Manner-Suomessa ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1994. Nyt lajia on havaittu jo noin 300 eri paikasta.

Lajin leviämisen ja runsastumisen hillitseminen on Huusela-Veistolan mukaan silti edelleen tärkeää ja mahdollista.

Espanjansiruetana voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja puutarhoissa ja viljelyksillä. Tappajaetana nimi tulee siitä, että se syö myös muiden eläinten ja omien lajitoveriensa raatoja.

Lajin taimitarhoille tai ammattipuutarhoille aiheuttamia tuhoja ei ole vielä tänä vuonna kantautunut Huusela-Veistolan korviin.

"Vastuulliset taimitarhat ja muut toimijat varmistavat usein aineistonsa rautafosfaattikäsittelyin, ettei laji pääsisi taimien mukana leviämään", hän sanoo.

Huusela-Veistola muistuttaa, että ammattimaisilla toimijoilla on vieraslajilain mukainen velvollisuus estää sen leviäminen hallinnassa olevan alueen ulkopuolelle esimerkiksi mullan, maa-aineksen tai kasvien mukana.

Jos pihalla, puutarhassa tai kadun varrella näkee espanjansiruetanan, on sen tappaminen aina suositeltavaa.

Havainnosta kannattaa myös ilmoittaa vieraslajit.fi-sivustolle.

"Kaikki havainnot ovat tärkeitä. Niiden avulla päästään käsiksi uusiin esiintymiin ja tiedetään mihin torjuntatoimia pitäisi kohdentaa. Tästä lajista on myös helppo ottaa kuva ja laittaa mukaan havaintoilmoitukseen", Huusela-Veistola kertoo.

Paras aika torjumiselle on keväällä ennen talvehtineiden yksilöiden munimista. Muninta jatkuu kuitenkin pitkin kesää ja syksyä, ja etanat pitäisi tuhota aina ennen uutta munintaa.

Kotipuutarhassa espanjasiruetana tapetaan joko murskaamalla niiden pää, pakastamalla tai tiputtamalla kiehuvaan veteen.

Kuollut etana hävitetään laittamalla se suljettuun jäteastiaan tai hautaamalla maahan, jotta lajitoverit eivät voi käyttää sitä ravinnokseen.

Torjunnassa tärkeää on pitkäjänteisyys ja yhteistyö.

Jos alueella on tavattu lajia, tulee nurmikot ja kasvillisuus pitää matalina, jotta etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan.

Talvehtimismahdollisuuksia voi heikentää polttamalla risu- ja lehtikasat. Lisäksi avokomposteja kannattaa välttää.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että esiintymisalueilta ei saa kuljettaa muualle maa-ainesta, lehtikasoja, kompostia eikä kasveja.

• Kansallisesti haitallinen vieraslaji. Maahantuonti, kasvatus, myynti ja hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.
• Täysikasvuisena suuri, noin 7–14 senttimetriä pitkä.
• Väritys vaihtelee. Suomessa yksilöt oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita tai mustia.
• Kaikkiruokainen. Käyttää ravinnokseen muun muassa koriste- ja hyötykasvien lehtiä, kukkia ja sipuleita.
• Syö oman noin 10 gramman painonsa verran päivässä.