Luomurypsistä valttikortti
Suomella on kaikki mahdollisuudet pönkittää asemaansa luomuöljykasvien tuottajana.
Maatalouseläintieteen professori Heikki Hokkanen sanoo, että useimmat tuhoeläinongelmat ovat hallittavissa, kun talvi nollaa tilanteen.
”Suomessa vain muutama prosentti tuholaisista säilyy hengissä talven yli, kun Saksassa säilymisprosentti on 20.”
Hokkanen on pitkään tutkinut muun muassa rypsiä ja rypsipellossa eläviä ötököitä Suomessa ja muualla Euroopassa.
”Kun meidän rypsipelloillamme on yksi vaikea tuholainen, niin Saksan pelloilla niitä on vastaavasti seitsemän. Sää rajoittaa lajistoa. Meillä ei myöskään ole yhtä paljon vaikeita kasvitauteja kuin keskisessä Euroopassa.”
Hokkasen mielestä luomuöljykasvien tuotanto Suomessa olisi helppoa, kun se esimerkiksi Saksassa on lähes mahdotonta. ”Siinä meillä on hyvä kilpailuvaltti.”
Monimuotoisuuden ja biologisen torjunnan puolesta puhuva Hokkanen huomauttaa, että rypsipeltojen muokkausta korjuun jälkeen olisi syytä välttää.
”Reippaampi muokkaus ei tuhoa rapsikuoriaisia, mutta niiden viholliset kylläkin. Pelastuksena tähän voisi olla kasvipeitteisyyden suosiminen.”
Peltojen pieniä ötököitä tutkinut Hokkanen sanoo, ettei niitä voi karkeasti jakaa hyviin ja huonoihin.
”Kyse on ajoituksesta ja yhteispelistä, siis monimuotoisuudesta. Leppäkertutkin voivat olla haitallisia, jos niitä on liikaa. Asioita pitää ajatella toiminnan kannalta. On hyvä tietää, mikä on tärkeää mihinkin aikaan.”
Hokkasen mielestä kannattaa huolehtia siitä, että oikeita peltojen petoja on liikkeellä oikeaan aikaan.
”Tarvitaan sopivat elinolot. Siihen maataloustuottaja voi vaikuttaa. Oikeiden petoeliöiden pitää löytää tiensä peltojen ekosysteemiin. Siellä tulee olla niille energiaa ja suojaa, jotta ne pystyvät syömään ja lisääntymään.”
Torjunta-aineruiskutuksiin pitäisi Hokkasen mielestä turvautua vasta sitten, kun mikään muu ei tunnu auttavan. Sama tavoite on tekeillä olevissa integroidun kasvinsuojelun ohjeissa. Ohjeiden pitäisi valmistua ensi vuoden aikana.
”Nyt tehdään turhia ruiskutuksia ennaltaehkäisevästi. Kannattaa myös muistaa, että pieni annos on usein lääkettä mutta iso annos suorastaan myrkkyä.”
Hokkanen korostaa, että peltojen eliöiden ja niiden elintapojen tunteminen auttaa järkevien toimenpiteiden suunnittelussa.
”Esimerkiksi tuomikirvat osaavat ottaa ilon irti elämästä. Ne kolmekymmenkertaistavat kantansa viikossa. Jos niiden luontaisten vihollisten tulo pelloille myöhästyy, ollaan nopeasti hukassa. On paljon helpompi hoidella kymmenen kirvaa neliömetrillä kuin yhdeksäntuhatta.”
Yksi keino ongelman ratkaisemiseen on Hokkasen mielestä petopankkien perustaminen suurille peltolohkoille.
”Tarvitaan 50 metrin välein vähän kohollaan oleva, runsaan metrin levyinen, piennarkaista, jolla kasvaa nurmea ja mesikasveja.”
”Kirvojen viholliset selviävät esimerkiksi talven yli siellä. Liikkeelle lähtiessään ne etenevät noin 25 metriä peltoon päin viikossa ja pystyvät hoitelemaan kirvat. Petopankkeja on kokeiltu Englannissa, missä niihin on saanut myös ympäristötukia.”
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
