Krossissa on myös ikävät puolensa
Kantrin lokakuun numerossa oli kiva artikkeli peltoautoilusta ja moottoripyöräcrossista. Aina se ei kuitenkaan toimi näin ihanana asiana.
Edellisessä asuinpaikassamme maaseudulla olimme parin ison talon katveessa 2 000 neliön tontilla, ja taloissa haluttiin harrastaa tuollaista kesantopeltokrossia ympäri vuoden. Krossiradan yksi kääntöpaikka oli noin 20 metriä talomme makuuhuoneen seinästä.
Voisi sanoa, että emme osanneet kunnolla nauttia tuosta moottoriurheilun helmestä, vaan koimme sen häiritsevänä. Emme lähteneet valittamaan taloihin, koska olimme suhteellisen uusia tulokkaita. Yleinen mielipide oli, että ”pojat on poikia” ja ”kyllä se siitä vanhemmiten vähenee”.
Tottakai moottoriurheilu vähenee, jo 70-vuotiaina naapurin nyt 20-vuotiaat voivat varmasti rauhoittua.
Emme jääneet kuitenkaan haastamaan riitaa vaan vaihdoimme paikkakuntaa. Nyt koemme järkytyksen hetkiä, kun paikkakunnalla on tapana ajattaa mopoja ja moottorikelkkoja meidän piha-alueemme läpi.
Häiriintynyt
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
