Piilaaksossa palkkapussialihotetaan pitkillä työpäivillä

Raija Rapo Kathy ja Pekka Moilanen hankkivat ensimmäiset asuntonsa 90-luvulla. Hinnat olivat vielä alhaiset ja lainaa helposti tarjolla. Kuva: Viestilehtien arkisto

SAN FRANCISCO/LOS GATOS,

uSA

Lukuisat teknologiayritykset ovat tuoneet San Franciscon lahtialueelle paljon työtä ja toimeentuloa. Alueelta ovat lähtöisin Yahoo, Intel, Google ja monet muut. Facebookin tuleva pörssilistaus luo Menlo Parkin seudulle tuhatkunta uutta miljonääriä.

Vaurastuminen tulee teknologiatyöläisille ylipitkien työpäivien ja pitämättä jääneitten lomien ansiosta. Sen ansiosta on mahdollista toteuttaa amerikkalainen unelma, ostaa talo.

Mutta yksien rikastumisella on ollut kuristava vaikutus toisille: oman asunnon hankinta on monen keskiluokkaisen perheen ulottumattomissa.

Mitä komeampia taloja tien varressa, sitä kauempana ollaan taajamasta. Komeisiin taloihin johtava tie on usein kapea ja mutkainen.

Pekka Moilasen ja amerikkalaissyntyisen Kathyn taloon johtavat tiet ovat kohtuullisen hyvät, ja lähimmän kaupungin, Los Gatosin, keskustaan on vain runsaat 15 kilometriä. Talon ikkunasta näkyy naapuri, joten emme ole vielä ökyrikkaiden vaan ylemmän keskiluokan asuinalueella.

Pekan, 50, ja Kathyn, 51, perheeseen kuuluvat myös 11-vuotias Daniel ja 9,5-vuotias Monica. Suomessa opistoinsinööriksi valmistunut Pekka myy teollisuusautomaatiota, kirjanpitäjä Kathylla on osa-aikatyö finanssialan yrityksessä.

Pekka muutti Piilaaksoon 1991 ja tekee töitä nyt kuudennessa työpaikassa. Hänet on irtisanottu kahdesta. Kolmas yritys siirsi työpaikan Teksasiin. Sinne Pekan ei tehnyt mieli muuttaa.

”Työpaikat tulevat ja menevät eikä irtisanomisista kanneta kaunaa”, Pekka vakuuttaa. Hän sanoo, että työpaikka on kuin musiikkituolileikki. Yksi jää aina musiikin tauottua ilman tuolia.

Moilasten ammattiyhdistelmä on hyvä: Tilintarkastajalle on töitä aina, silloinkin, kun suhdanneherkän teollisuusautomaation myynti takkuaa. Pekan hyvän palkan hintana ovat pitkät työpäivät, kun myyntikenttä kattaa myös Aasian ja Euroopan.

Kun Pekka tuli töihin IDEC Corporationille 1991, myynti-insinöörin palkka oli 36 000 dollaria eli nykykurssilla 27 000 euroa vuodessa. Nyt peruspalkka on 120 000 dollaria, jonka päälle tulee 20–30 prosenttia myyntipalkkioita.

”Koska palkka tulee enemmän osaamisesta kuin työnimikkeestä, huippumyyjä voi ansaita jopa neljännesmiljoonan vuodessa”, hän kertoo. Kokeneen tilintarkastajan tulot liikkuvat 100 000–125 000 dollarin välillä.

Moilaset eivät osaa sanoa tarkkaan verotuksesta, koska se koostuu monista eri veroista ja vähennysoikeuksista. Mutta Pekka kertoo, että 100 000 dollarin vuosituloista tulovero on 25–28 prosentin luokkaa.

Monien piilaaksolaisten varallisuus on rakentunut 90-luvulla ostetun talon varaan. Asuntojen hinnat kohosivat viimeisintä laskusuhdannetta edeltäneinä vuosina 20 prosentilla vuodessa.

Pekka osti asunnon 90-luvun alkupuolella, Kathy osti tahollaan osakkeen ja vaihtoi vielä suurempaan. Omarahoitusta tarvittiin vain 3–5 prosenttia.

He avioituivat 1997 ja muuttivat Los Gatosin viiden makuuhuoneen ja 270 neliömetrin taloon vuoden 2000 alussa. Ostohinta oli 640 000 dollaria, ja Kathyn asunto riitti siihen omarahoitukseksi.

Moilasten talo seisoo 4 000 neliömetrin rinnetontilla. Alueella myydään vastaavanlaisia taloja runsaalla miljoonalla dollarilla.

Heidän hyvinvointinsa haasteita ovat työpaikan säilyminen ja lasten kouluttaminen ammattiin.

”Nelivuotinen yliopistotutkinto tulee maksamaan 160 000 dollaria”, Pekka kertoo.

”Verot ovat Suomea alhaisemmat, mutta sosiaaliset edut ovat vastaavasti paljon pienemmät.”

Oman talon hankkiminen houkuttaa, kun asuntolainojen korot ovat 4–5 prosenttia, ja hinnat täkäläisittäin alhaalla. 20 prosentin omarahoitusosuus on kynnys, jota edes monen keskituloisen on vaikea ylittää.

Ranskasta Kaliforniaan muuttaneet rakennusalan yrittäjä Pascal Liope, 53, ja vaimo, vakuutusmeklari Sabine, 34, eivät ole asunnonostopuuhissa. Sopivan asunnon hinta liikkuu San Franciscossa 650 000 dollarin luokassa, eikä heillä ei ole tarvittavaa omarahoitusosuutta.

Liopet asuvat mukavasti kolmen makuuhuoneen rivitalossa, jonka 1 800 dollarin kuukausivuokra on sanfranciscolaisittain hyvin kohtuullinen. Pascal on pitkäaikainen vuokralainen, eikä omistaja voi vuokrasäännöstelyn ansiosta nostaa vuokraa kerrallaan kuin hyvin vähän.

Perheeseen kuuluu 2,5-vuotias Liam. Toinen Pascalin kahdesta aikuisesta tyttärestä opiskelee ja tarvitsee taloudellista apua.

”Tämänkokoisen perheen käytössä pitäisi San Franciscossa olla noin 8 000 dollaria kuukaudessa”, Pascal arvioi.

Viime vuonna Liopet eivät yltäneet toivottuun tulokseen, koska Pascalille kertyi niukasti urakoita.

Heidän kokonaistulonsa olivat noin 85 000 dollaria, mikä on hiukan alueen mediaanituloja korkeampi. Siitä maksettiin veroa noin 5 000 dollaria, ja päivähoitoon kului 12 000 dollaria, eli perheessä piti kiristää vyötä.

Paluuta Ranskaan ei kumpikaan silti ajattele. Työtilaisuuksia on kaikista haasteista ja epävarmuudesta huolimatta on kummankin mielestä Kaliforniassa selvästi enemmän.

RAIJA RAPO

Avaa artikkelin PDF