Nälkäisenä ei kukaan jaksa
”Kun ajatellaan, mihin maailma on menossa vuoteen 2050 mennessä, emme voi länsimaissa tarkastella maataloutta ja ruuantuotantoa muusta maailmasta erillisenä. Haasteet ovat yhteiset.”
Näin sanoo Maailman ruokaohjelman, WFP:n, pääjohtaja Ertharin Cousin, joka vieraili Suomessa viime viikolla (MT 5.9.).
Kysymys siitä, toimivatko vauraat teollisuusmaat johdonmukaisesti ruokaturvan kannalta, saa eloisan amerikkalaisen purskahtamaan ensin nauruun. Sitten hän vakavoituu saman tien.
”Uskon, että YK:n uusi kestävän talouden ohjelma pakottaa muuttamaan asenteita”, hän sanoo.
”Se tulee muuttamaan politiikantekoa. Köyhät ihmiset on otettava huomioon.”
Kriisitilanteissa Maailman ruokaohjelmalle kuuluu kansainvälisten järjestöjen keskinäisessä työnjaossa peruslogistiikan järjestäminen. Sen ansiosta ruokaa, lääkkeitä ja muuta apua päästään toimittamaan perille. Organisaatio pystyttää myös avustusleirit, joiden toiminnasta muut järjestöt sitten kantavat päävastuun.
Kulunut vuosi on ollut WFP:lle yksi historian vaikeimmista. Vuoden alussa se hoiti humanitaarista apua Syyriassa, Etelä-Sudanissa ja Keski-Afrikassa.
”Silloin pohdimme, miten selviämme kolmesta yhtäaikaisesta korkeimman kriisiluokituksen hätätilanteesta. Nyt niitä on viisi”, Cousin sanoo katsoen tiukasti silmiin.
”Haastavinta on se, että kriiseistä neljä on poliittisia konflikteja, joissa avustustyö hoidetaan väkivallan keskellä.”
Gazan alueella soditaan jälleen. Lisäksi Syyrian levottomuudet ja sekasorto ovat levinneet Irakiin.
Ainoana ei-poliittisena joukkoon on noussut Ebola-virus. Viljely on kärsinyt sen raivotessa kolmen länsiafrikkalaisen valtion kylissä. Vähä odotettavissa oleva sato voi jäädä korjaamatta.
Ebola edellyttää tarttumisvaaran vuoksi uudenlaista varautumista, jollaiseen ei ole aiemmin jouduttu, pääjohtaja muistuttaa.
”Mutta olemme ylpeitä siitä mitä teemme. Työskentelemme maailman hankalimmissa paikoissa auttamassa ihmisiä.”
Lujaa uskoa omaan työhön se silti vaatii. Avustusjärjestöt, WFP suurimapana, ovat jo menettäneet kuluneen vuoden kriiseissä enemmän työntekijöitä ja vapaaehtoisia kuin koskaan.
Hätäapu syö varat, joita tarvittaisiin työssä ruokaturvan kohentamiseksi. Sitä ovat muun muassa kouluruoka- ja sairaalaruokaohjelmat, joihin hankitaan ruokaa pienviljelijöiltä kaikissa WFP:n toimintamaissa.
Pääjohtaja haluaisi yritykset, kansalaisjärjestöt ja yksityiset kansalaiset mukaan edistämään ruokaturvan ja ravitsemuksen eteen tehtävää työtä. Organisaation budjetti on rakentunut aiemmin kokonaan lahjoittajamaiden kuten Suomen tuen varaan.
Silti vain joka viides suomalainen tietää, mitä WFP tekee.
YK:n lastenjärjestö Unicef on hoitanut asiansa toisin, koska se ei alun perin saanut valtioilta juurikaan varoja. Ertharin Cousin pitää Unicefin mallia erinomaisena esimerkkinä humanitaarisen työn merkityksen tunnetuksi tekemisestä.
Kysymys ei ole vain rahasta vaan myös osaamisesta, niin henkilökunnan koulutuksesta, teknologiasta kuin jopa asiantuntija-avusta, hän painottaa.
Suomessa Cousin keskusteli siksi mahdollisesta yhteistyöstä Nokian edustajien kanssa.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
