Kosteus kellastanut ohria

Pitkittyneestä kylvöajasta johtuen kasvustojen kehitysvaiheissa on suurta vaihtelua, mikä vaikuttaa kasvinsuojelutarpeeseen.

Etenkin ohrat kellastuvat märillä pelloilla hapenpuutteen takia. Niiden palautuminen on epävarmaa.

Kasvukauden tehoisa lämpösumma oli 24.6. Jokioisilla 404 päiväastetta. 24.6.2013 lämpösumma oli Jokioisilla 514 päiväastetta. Kasvukausi on 11 vuorokautta jäljessä viime vuodesta.

Viljat. Viljojen kasvitautiriski on edelleen suuri alueilla, joilla sadekuurot ovat olleet yleisiä.

Kostea sää on edistänyt erityisesti lehtilaikkutautien etenemistä. Kukkivissa kasvustoissa kosteus lisää punahomeen eli tähkäfusarioosin riskiä.

Ainevalintaa ja käyttömäärää ohjaavat lajikkeen taudinkestävyys, havaitut kasvitaudit ja kasvuaste. Voimakkaassa tautipaineessa parhaimmat tulokset saadaan käyttöohjeiden korkeimmilla annoksilla. Korkeammat käyttömäärät suojaavat kasvustoa pidempään.

Mikäli oireita ei vielä esiinny runsaasti, voi torjunnan ajoittaa ohralla ja kauralla lippulehtivaiheeseen ja vehnällä tähkälletulovaiheeseen. Punahomeen torjunta tulee tehdä siihen hyväksytyillä valmisteilla (Proline, Prosaro, Delaro, Juventus ja rinnakkaisvalmisteet) käyttöohjeen mukaisesti tähkälletulon aikaan.

Siemenlevintäiset verkko- ja kauranlehtilaikku ovat levinneet ylempiin lehtiin. Itiöiden tuotanto on nyt runsasta ja ne leviävät tuulten mukana aiemmin terveisiinkin kasvustoihin. Verkkolaikkua esiintyy myös peitatulla siemenellä kylvetyissä kasvustoissa.

Ohranrengaslaikun harmaanvihertävät laikut erottuvat alimmilla lehdillä.

Pistelaikkua on runsaasti erityisesti vehnän monokulttuurilohkoilla, mutta alkavia oireita on myös monipuolisen viljelykierron lohkoilla.

Kasvitautien lisäksi kaura- ja ohrakasvustoissa esiintyy mangaaninpuutosoireita. Sateiden kellastuttamat kasvustot ovat myös alttiita kasvitaudeille. Näissä torjunta kannattaa suhteuttaa kasvuston yleiskuntoon.

Tähkä- ja vehnäsääskien tarkkailu on vehnällä ajankohtaista varsinkin niillä alueilla, joilla on aiemmin ollut sääskiongelmia. Tarkkailu on tarpeen tähkälle tulosta kukintavaiheeseen saakka, jos munintaolosuhteet ovat hyvät eli jos illalla on tyyntä ja sateetonta ja lämpötila yli 14 astetta. Torjuntakynnys oranssinkeltaisella tähkäsääskellä on keskimäärin 1 sääski/6 tähkää, sitruunankeltaisella vehnäsääskellä 1 sääski/3 tähkää. Paras sääskien havainnointi- ja torjunta-aika on illalla tuulen tyynnyttyä.

Tuomikirvaa löytyy runsaasti Etelä-Karjalasta, muualta vain paikoin. Kirvojen torjuntakynnys nousee viljan kasvuvaiheen edistyessä. Orastumis- ja versontavaiheessa torjuntakynnys ylittyy, jos kirvoja löytyy vähintään joka viidennestä kasvista. Korrenkasvuvaiheessa torjuntakynnys on keskimäärin yli 5 kirvaa ja viljan tultua tähkälle 10 kirvaa kortta kohti.

Kellastuneiden viljojen rikkakasvitorjuntaa on lykättävä, niiden ylimääräinen vioittaminen on turhaa. Rikkakasvit voi torjua tilanteen tasaannuttua.

Rehevien viljakasvustojen kasvua voi säätää viljan lippulehtiasteella Modduksella, Terpalilla ja Ceronella. Käyttömäärä on sovitettava käyttöhetken ja lajikkeen mukaan.

Hukkakauraa torjutaan viljan pensastumisasteelta korrenkasvuun hukkakauran ollessa pensastumisasteella. Ruiskuta hukkakaurantorjuntavalmisten mielellään yksin. Älä sekoita, jollei sekoitustaulukoissa anneta lupaa.

Öljykasvit. Rypsi- ja rapsilohkojen kehitysvaihe vaihtelee paljon: osa kasvustoista on jo kukintavaiheessa tai aloittelemassa kukintaa, osa vasta taimi- tai nuppuvaiheessa.

Rapsikuoriaisen tarkkailu kevätöljykasveilla on ajankohtaista nuppuvaiheesta kukinnan alkuun saakka. Varhaisessa nuppuvaiheessa rapsikuoriaisen torjuntakynnys on 0,5–1 kuoriainen/kasvi. Myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukintaa torjuntakynnys on suurempi eli 2–3 kuoriaista/kasvi.

Rapsikuoriaisen pyretroidiresistenssin kehittymisen välttämiseksi vaikutustavaltaan erityyppisten torjunta-aineiden vaihtelu on suositeltavaa. Vaihtoehtoina perinteisille pyretroidivalmisteille ovat tiaklopridi- ja asetamipridi-tehoainetta sisältävät neonikotenoidi-valmisteet (Biscaya OD 240 ja Mospilan), indoksakarbi (Avaunt 150 EC) ja pymetrotsiini (Plenum 50 WG).

Kaalikoin toukkatarkkailua kannattaa jatkaa. Kevätöljykasveilla kaalikoin toukat tulee yleensä torjuttua rapsikuoriaistorjunnan yhteydessä. Neonikotinoidien ja pymetrotsiinin teho kaalikoihin on kuitenkin heikko, mikä on syytä huomioida ainevalinnassa, jos toukkia havaitaan.

Rypsin ja rapsin pahkahomeriski on sateiden ja vahvojen kasvustojen vuoksi suuri. Pahkahomeriskiä lisää taudin esiintyminen lohkolla tai sen lähietäisyydellä jonakin neljästä edellisestä kesästä. Kasvusto tulisi ruiskuttaa täyskukinnan aikaan juuri ennen kuin ensimmäiset terälehdet alkavat varista. Pahkahomeen torjuntaan hyväksyttyjä valmisteita ovat Sportak EW, Rovral 75 WG, Proline, Prosaro, Amistar, Basso ja Juventus sekä edellisten rinnakkaisvalmisteet.

Herne. Hernekääriäisen lento Etelä-Suomessa on alkanut ja feromonipyydystarkkailu on nyt ajankohtaista. Hernelohkolle kannattaa laittaa kaksi feromonipyydystä, jotka tarkastetaan 2–3 päivän välein. Torjunta kohdistetaan munista kuoriutuviin toukkiin ja ajoitus määräytyy feromonipyydysten saaliin ja lämpötilan perusteella.

Juolavehnän, jääntiviljan ja hukkakauran saa tukikasvittomilta herneiltä torjuttua valikoivilla juolavehnäntorjuntaherbisideillä.

Härkäpapu. Suklaalaikun oireita on havaittu härkäpapukasvustoissa. Se aiheuttaa 1–3 millin suuruisia, terävästi erottuvia suklaanruskeita laikkuja pavun lehtiin ja varsistoon. Lämpimällä säällä (noin 20 astetta) ja kosteassa kasvustossa tauti leviää nopeasti.

Ennen kukintaa iskiessään tauti vähentää merkittävästi satoa ja voi lakastuttaa koko kasvin.

Kasvukauden aikaisen torjunnan tavoitteena on suojata sekä kehittyvät kukinnot että yhteyttävät lehdet.

Koska härkäpavun kasvuaika on pitkä, on erityistä huomiota kiinnitettävä torjunnan ajoitukseen. Hyväksyttyjä tuotteita suklaalaikun torjuntaan ovat Amistar, Switch ja Topsin M.

Kumina. Sateet ja kasvustojen kosteus ovat lisänneet kuminan kasvitautiriskiä. Kosteissa olosuhteissa pahkahomeen vioittamat, oransseiksi ja kuitumaisiksi muuttuneet varret lakoontuvat ja mätänevät helposti. Lisäksi kuminassa voi olla versolaikkua, joka on oireiltaan selvärajaisempaa ja tummempaa.

Kuminanrengaspunkin vioitusoireet alkavat jo näkyä kukinnan loppuvaiheessa. Vioittuneet kasvit erottuvat muusta kasvustosta vaaleina tai vaaleanpunertavina laikkuina, joissa on havaittavissa kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja. Punkin vioittamia kasveja löytyy tavallisesti enemmän kuminalohkon reunoilta.

Kaali. Pikkukaalikärpänen lopettelee lentoaan Etelä-Suomessa. Muualla maassa lento on vielä huipussaan.

Porkkana. Porkkanakärpäsen lento on huipussaan Etelä- ja Keski-Suomessa. Muualla maassa lento on aluillaan ja aivan pohjoisessa se ei lennä.

Juhannuksen aikaan porkkanakempin lento on ollut vähäistä. Lento saattaa vilkastua uudelleen, kun sää lämpenee.

Mansikka. Viileä ja sateinen sää on vähentänyt myöhäisillä lajikkeilla luteiden, vattukärsäkkäiden ja ripsiäisten vioituksia ja hidastanut etenkin vihannespunkin lisääntymistä.

Mansikkapunkin vioitusoireiden ilmaantumista viileä sää hidastaa, mutta heikentää myös petopunkkien tehokkuutta. Petopunkkien uusintalevityksiä viileän sään vuoksi ei kuitenkaan yleensä tarvita, jos kaksi levitystä on jo tehty.

Punkkivioitusten esiintymistä kasvustossa tarkkaillaan sadonkorjuun aikana mahdollisen sadonkorjuun jälkeisen kemiallisen torjunnan tarpeen arvioimiseksi. Poiminnan yhteydessä arvioidaan epämuotoisten ja nappipäisten ja muidenkin vioitusten esiintyminen ja havaintojen perusteella tehdään johtopäätöksiä torjunnan onnistumisesta ja mahdollisten kynnysarvojen sopivuudesta.

Vattukärsäkkään torjunta on vaikeutunut todennäköisen pyretroidiresistenssin vuoksi, joskin myös ruiskutusolosuhteilla on vaikutusta asiaan. Vioituksen merkitystä voi arvioida laskemalla kukintovarsista vattukärsäkkään vioittamien nuppujen osuus.

Vadelma. Vattukuoriaisia on esiintynyt tavanomaista vähemmän, muninta voi kuitenkin jatkua kukinnan aikana heinäkuulle saakka. Houkuteaineella varustetuilla ansoilla kuoriaisia voi pyydystää myös kukinnan aikana.

Vattukärsäkkäiden vioitus on jäänyt melko vähäiseksi, vaikka kärsäkkäitä on paikoin runsaasti.

Pikkuvattukirvojen vioittamia versoja esiintyy, mutta viileä sää on hillinnyt kirvojen levintää. Harsokorentoja, leppäpirkkoja ja petoluteita on esiintynyt kohtalaisesti eikä kirvojen torjunta usein olekaan tarpeen, vaikka niitä siellä täällä esiintyisi.

Vihannespunkkien lisääntyminen on lämpimän kasvukauden alun jälkeen hidastunut ja torjuntatarve avomaalla on vähäistä. Kausihuoneissa vihannespunkin torjuntaan tarvittaessa käytetään ansaripetopunkkia.

Vatunäkämäpunkin ja sen levittämän virustaudin oireita esiintyy Glen Amplella, etenkin jos kevättorjunta öljyruiskutteilla on jäänyt tekemättä.

Vadelman harmaahometorjunta tehdään kukinnan aikana.

Herukat. Herukkakoin munintalento on päättynyt Etelä-Suomessa.

Herukansilmukoin lento on vasta alkamassa ja feromonipyydykset voi tarkkailua varten vielä asentaa.

Villa- ja nappikilpikirvojen toukkien kuoriutuminen on alkamassa, tarvittaessa torjunta ajoitetaan heinäkuun alkupuolelle.

Herukanrataspunkin oireita voi havaita versojen kärkilehdissä, mustaherukalla pronssinruskeaa väritystä, puna- ja valkoherukoilla kärkilehtien epämuotoisuutta. Lehtilannoitteena ruiskutettu rikki vaikuttaa punkkeihin.

Useimmat herukoilla elävät lehtikirvat ovat siirtyneet kunkin lajin ruohomaisille isäntäkasveille. Mustaherukan versolehtiä sykerryttävä ojukkakirva jatkaa koko kesän vioituksia herukalla.

Luontaiset viholliset usein hillitsevät lehtikirvojen vioituksia riittävästi marjatuotannossa. Taimituotannossa tarve torjuntaan on usein suurempi.

Mustaherukalla ojukepistiäisen vioittamat raakileet alkavat erottautua ennenaikaisen kypsymisen ja pullistumisen ansiosta. Vioitus jää yleensä vähäiseksi.

Herukanvarsisääsken vioittamien oksien hävittäminen toukkineen on edelleen ajankohtaista.

Omena. Omenakääriäisen muninnalle suotuisia öitä on kesäkuussa ollut vähän ja muninta jää viimevuotista heikommaksi. Tarhakohtaisilla pyydyksillä seurataan tilanteen kehittymistä.

Pihlajanmarjakoin lento on vilkastunut pihlajalla vasta viikolla 25. Pihlajanmarjakoin torjuntatarve on vähäinen, mutta omenatarhan tilanne kannattaa arvioida feromonipyydysten avulla. Muniin vaikuttavilla valmisteilla torjunta-aika on kesä–heinäkuun vaihteessa, arvioitu toukkien kuoriutumisaika on heinäkuun toisella viikolla keskimääräisen lämpötilan mukaan arvioituna.

Hedelmäpuupunkin ja omenankellastajapunkin kehitys on alkukesän lämmön jälkeen hidastunut.

Paikoin on esiintynyt myös omenanmaltoäkämäpunkin vioitusta, aluksi vihreitä, myöhemmin ruskettuvia paukamia lehdissä, pahoin saastuneissa puissa myös raakileissa.

Punkkien esiintymistä tarkkaillaan mahdollista torjuntaa silmälläpitäen. Punkkien torjuntaan on käytettävissä Envidor 240 SC valmiste. Valmisteen käyttö on rajoitettu yhteen kertaan kasvukaudessa.

Omenaruven torjuntatarve on olemassa, jos lehdissä havaitaan laikkuja. Viileät säät ovat voineet hidastaa ruven kehitystä ja itiölentoa voi edelleen tapahtua sateiden yhteydessä.

MTT Kasvinsuojelu

www.mtt.fi/kasper

Avaa artikkelin PDF