Aika on vieläkin väärä puolueiden Nato-haluille
Ilmavoimat osallistuu tällä viikolla lentoharjoituksiin Hollannissa. Mukana on myös kuusi Nato-maata. Markku Vuorikari Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut viime vaaleista: EU painii edelleen talousasioissa Kreikan kanssa, mutta Venäjää vastaan ollaan pakoterintamassa ja myös aseiden kalistelu on astunut eurooppalaiseen maailmankuvaan.
Voisi kuvitella, että maailmanpolitiikan arkipäivällä olisi vaikutuksia Suomen turvallisuusratkaisuihin, kun Nato-jäsenyydestäkin on nyt pitänyt alkaa puhua uudelta pohjalta.
Kuitenkaan puolueiden vaaliohjelmissa ei näy erityistä pyrkyä Natoon.
Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Torsti Sirén ei ole lukenut vaaliohjelmia, mutta kuvaa Suomen Nato-politiikkaa junnaavaksi: sopivaa hetkeä jäsenyyden hakemiselle ei ole. Se ei ole joko ajankohtaista tai hetki on liian herkkä.
Enemmän kuin tosielämä tai puolueiden linjaukset kansan Nato-kantaan vaikuttavat mielipidevaikuttajat, Sirén arvioi.
”Jos politiikan kärkihahmot, kuten presidentti, tulisivat ulos selkeällä kannalla, sillä olisi luultavasti vaikutusta.”
Myös Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava Miika Raudaskoski kirjoittaa politiikasta.fi -sivuilla, että ”aika on ollut aina väärä vakavalle jäsenyyden pohdinnalle”.
Niinpä myös vaaliohjelmien Nato-linjauksista puuttuu konkretia eikä hallitusohjelmaankaan kirjattane mitään. Vaalikaudella saattaa sentään syntyä Nato-selonteko.
Puolueista kokoomus ja RKP ovat selkeimmin Nato-selvityksen kannalla, ja keskusta ehkä suorimmin valmis arvioimaan jäsenyyden hakemista.
Puheenjohtaja Juha Sipilän mukaan ”itsenäinen kansakunta ei tarvitse sellaista kielteistä kirjausta”, viitaten nykyiseen hallitusohjelmaan (MT 27.3.). Siihen on kirjattu, ettei Nato-jäsenyyttä haeta tällä vaalikaudella.
Keskusta, perussuomalaiset, kristilliset ja vihreät edellyttävät jäsenyydestä kansanäänestystä.
Vaikeimmalta suhde Natoon vaikuttaa perussuomalaisilla, jotka isänmaallisina vastustavat jäsenyyttä, mutta ovat toisaalta valmiita selvittämään sitä.
Vihreät jättävät Nato-oven raolleen, vasemmistoliitto asentaa siihen tuplalukot. Sen mielestä Nato on Yhdysvaltojen voimapolitiikan väline.
SDP kääntyy diplomaattisesti länsinaapurin puoleen. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toisi epävakautta, eikä Suomi halua hankaluuksia rauhalliselle itärajalleen.
Myöskään suomalaiset eivät ole lämmenneet Nato-jäsenyydelle. Kannatus on ollut kyselyissä alle 30 prosentin luokkaa ja vastustus 40–60 prosenttia.
Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton jäsenistä Nato-jäsenyyttä kannattaa niukasti yli puolet.
Vaaliohjelmat lukenut Raudaskoski huomauttaa kirjoituksessaan, ettei niissä puhuta enää ”Nato-optiosta”. Eikä se mitään kertoisikaan: optio on olemassa aina, ilman kirjauksiakin. Prosessin nopeutta tai haluttua lopputulosta ”optio” ei takaa.
Raudaskosken mielestä vaaliohjelmissa näkyy konsensushakuisuus siten, että työstä ja taloudesta puhutaan, vaikka turvallisuuspolitiikka puhuttaa.
”Kriittinen lukija jää kaipaamaan uusia avauksia ja näkemyksiä siitä, missä Suomen paikka uudelleenmuotoutuvassa järjestyksessä on”, Raudaskoski sanoo.
Vielä on viikko aikaa avauksiin.
Eija Mansikkamäki
Aktiivisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kulmakivenä sotilaallinen liittoutumattomuus. Suomi kehittää Naton rauhankumppanuutta ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, mikäli valtionjohto ja suomalaiset kansanäänestyksen kautta päätyisivät uuteen perusratkaisuun. Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa tiivistetään.
Yksin ei ole hyvä olla. Huolehditaan uskottavasta puolustuskyvystä, lisätään pohjoismaista puolustusyhteistyötä, selvitetään Nato-jäsenyyden mahdolliset vaikutukset yksin tai yhdessä Ruotsin kanssa.
Suomen ulkopolitiikan perustana ovat hyvät kahdenväliset ja kansainväliset suhteet, Pohjoismainen yhteistyö, vaikuttaminen EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, Nato-kumppanuus ja uskottava maanpuolustus. Natoon liittymisen kustannukset, hyödyt ja haitat tulee käydä läpi. Päätöksenteko ei ole mahdollista ilman kansanäänestystä.
Sotilaallista liittoutumattomuutta ei mainita varsinaisessa vaaliohjelmassa, vain tiivistelmässä.
Sotilaallisen liittoutumattomuuden muuttamiselle täytyy olla painavat syyt. Nato-kriittinen puolue, jolle Nato ei ole mörkö eikä taikasana. Ensisijaisesti oman puolustuksen saattaminen kuntoon ja toissijaisesti Nato-selvitys jäsenyyden haitoista ja hyödyistä. Nato-jäsenyyden hakemista vauhdittaisi Ruotsin hakemus. Asiasta järjestettävä neuvoa antava kansanäänestys.
Suomelle uskottava puolustus korottamalla puolustusmäärärahoja. Pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventäminen, Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön ja asevoimien yhdistämisen jatkaminen. Parlamentaarinen työryhmä analysoimaan Suomen Nato-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja.
Suomen turvallisuutta palvelee parhaiten pitäytyminen nykyisessä turvallisuuspoliittisessa linjassa. Suomen päätökset jäsenyydestä Euroopan unionissa, kumppanuudesta Naton kanssa, lisääntyvästä puolustusyhteistyöstä sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa ja oman puolustuksemme kunnossa pitämisestä ovat kestävä linja.
Suomen tulee pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana. Nato-jasenyyttä ei tule hakea eikä valmistella eikä kehittää Nato-suhteita sellaiseksi, että ne kytkevät Suomen osaksi Nato-järjestelmiä. Jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta ja itsenäistä päätösvaltaa. Pohjoismainen yhteistyö kannatettavaa, mutta sitä ei saa ymmärtää kiertotieksi Suomen Nato-jäsenyydelle. Puolustusmäärärahoille ei pidä luoda kasvuautomaattia.
Suomi pyrkii varmistamaan turvallisuutensa liittoutumalla sotilaallisesti lähtökohtaisesti muiden EU-maiden kanssa. Puolustusyhteistyötä kehitetään muiden Pohjoismaiden kanssa. Nykytilanteessa vihreät ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä. Olennaisesti muuttuneessa tilanteessa asiasta tulee järjestää kansanäänestys. Siirrytään vapaaehtoiseen ja sukupuolineutraaliin asepalvelukseen.
”
”
”
”
”
”
”
”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
