
Aarre: Marjatilistä pitää maksaa veroa, jos saaliin pakastaa – ”Typerää, parhaan hinnan hilloista saisi talvella”
Korpihillaa pidetään Lapissa marjojen kuninkaana. Alpo Laitila tietää, miten korpihillaa löytyy. Jos marjasaalistaan haluaa myydä, on tunnettava verokarhun asettamat ehdot.
Pomokairan korpihillat kypsyvät ojankorvissa, jossa ne ovat paremmassa suojassa Lapin säältä kuin avosuolla. Korpihillaa poimitaan elokuussa. Kuva: Kari Lindholm
Hillatili muuttuu verolliseksi, jos saaliin vaikka pakastaa. ”Se on typerää, sillä parhaan hinnan hilloista saisi talvella”, Alpo Laitila sanoo. Kuva: Kari LindholmPoromies Alpo Laitila Sodankylästä luo silmäyksiä ojankorpeen Pomokairan Hirvilauttasessa. Marjasankoa ulkoiluttavan Laitilan ajatuksissa siintävät suussa sulavat korpihillat.
Ensimmäiset niistä kypsyvät vasta, kun hillankeruu Keski-Lapin avosoilla on jo loppusuoralla.
”Korpihillat valmistuvat elokuun alussa, mutta niitä voi kerätä vielä elokuun lopullakin. Pomokairan ylängöillä on kylmää, joten hillat kypsyvät hitaasti”, kertoilee ämpäriään täyttävä Laitila.
Kunnon korpihilla on iso kuin mansikka. Niitä löytyy yksi sieltä, toinen täältä. Mutta voi niitä olla tiheässäkin, jos paikka on hyvä. Ja kun paikka on huippuhyvä, sanko täyttyy tunnissa.
Aapahilla taas kasvaa keskellä avointa suota. Se on pientä ja työlästä poimia.
Litran mitta ahmaisee kitaansa yhden kilon kypsää hillaa, eikä marjat tunteva muuta ostakaan. Jos kahdeksan litran hillasanko ei paina vähintään kahdeksaa kiloa, sitä on turha tyrkyttää myyntiin.
Kyläkauppiaat ja jopparit ostattelivat hillaa Sodankylässä jo 1960-luvulla. Tuolloin yleistyi myös hillojen lähettäminen Etelä-Suomeen. Niitä poimittiin tilaustyönä. Hilloilla – ja muillakin metsämarjoilla – oli suuri merkitys Pohjois-Suomen perheiden taloudelle.
Nykyään marjastajia kyttää verokarhu. Jos metsämarjoja poimitaan tilauksesta, verottajan mielestä kyseessä on työsuhde poimijan ja ostajan välillä. Siinä tapauksessa verovapaa marjasaalis siirtyy ansiotuloverotuksen alaiseksi ja ostajan on suoritettava lakisääteiset työnantajamaksut.
Poimijan verovapaus päättyy myös, jos marjoja hiukankin jalostetaan, esimerkiksi survotaan tai pakastetaan. Tämä on Laitilan mielestä typerää, sillä marjoista saisi parhaan hinnan, jos ne voisi myydä pakastettuna marjastussesongin ulkopuolella.
”Viisaampaa on, ku en luppaile marjoja kellekään. Saatan myyäkin, jos olen sillä päälä ja jos ostaja sattuu olemaan paikala sillon, kun olen marjoja saanu.”
Korpihillat on helppo löytää, ainakin periaatteessa. Aluksi kannattaa tutkia metsätien varsien ojanliepeet. Niitä löytää kartoista. Parhaat paikat ovat sellaisia, joihin aurinko paistaa etelästä. Autossa viihtyvä jää hilloitta, pitää siis jalkautua maastoon kumikengissä.
”Ei tarvitte ku kävellä 50 metriä tiestä, seki riittää kertomaan onko paikasa hillaa.”
Lue Aarteen jutusta Laitilan vinkit korpihillan poimijalle: Tällä taktiikalla jaksat vaikka koko päivän hillasuolla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
