Suomessa toimii Venäjän valtioon kytkeytyviä verkostoja, jotka kiertävät pakotteita maan sotateollisuuden pussiin
Vastatiedustelun päällikkö Teemu Liikkanen sanoo, että viime kädessä on yritysten vastuu varmistaa, mihin myytävät tuotteet lopulta päätyvät.
Verkostot ovat supon mukaan kansainvälisiä ja ne ulottuvat EU:n sisämarkkinoille. Kuvassa supon vastatiedustelun päällikkö Teemu Liikkanen. MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA.Venäjä kiertää suunnitelmallisesti sitä vastaan asetettuja pakotteita ja tekee sen Suomessakin toimivien kansainvälisten verkostojensa avulla, sanoo suojelupoliisin vastatiedustelun päällikkö Teemu Liikkanen.
Hankintaverkostot pyrkivät häivyttämään toimintaansa, mutta kytkeytyvät supon mukaan useiden välikäsien kautta viime kädessä Venäjän valtioon ja palvelevat sen sotateollisuutta.
”Venäjän valtion toimintaa ohjaavaa roolia pyritään häivyttämään”, Liikkanen sanoo STT:lle.
”Jos Venäjä onnistuu kiertämään pakotteita, se tuo Suomelle myös pitkän aikavälin kansallisen turvallisuuden uhkia.”
Verkostot ovat supon mukaan olleet olemassa jo ennen kuin Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa.
Liikkasen mukaan ne ovat aktivoituneet, kun pakotteita on kiristetty ja sitä myöten sotateollisuuden ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavan teknologian saaminen on hankaloitunut.
Venäjän kiinnostus kohdistuu esimerkiksi optiikkaan, merenkäyntiteknologiaan, kvanttiosaamiseen sekä varaosiin kuten piirilevyihin ja komponentteihin, hän sanoo. Valmistuslaitteistoa Venäjä havittelee voidakseen tuottaa teknologiaa itse.
Liikkanen sanoo, että viranomaisilla ei ole tarkkaa arviota siitä, kuinka paljon Venäjän verkostot ovat onnistuneet hankkimaan pakotteiden alaisia tuotteita Suomesta.
”Jos Venäjä onnistuu kiertämään pakotteita, se tuo Suomelle myös pitkän aikavälin kansallisen turvallisuuden uhkia: pakotteiden kiertäminen tukee Venäjän asevoimia suorien vientien kautta. Venäjän asevoimien volyymit ovat suuret, joten kyse on suurista rahallisista summista.”
”Oli se sitten vakoilua tai hankintaverkostoja, siellä on Venäjän valtio ja sen viranomaiset taustalla, jotka sitä toimintaa pyörittävät.”
Verkostojen päätepistettä pyritään supon mukaan peittelemään esimerkiksi ketjuttamalla yrityksiä. Samoin kuin Venäjän valtioon lukuun tapahtuvassa sabotaasitoiminnassa, kaikki verkoston toimijat eivät välttämättä tiedä, mikä toiminnan todellinen motiivi on.
”Ratkaisevinta on se, että siellä on tietty taho, joka suunnittelee ja ohjaa toimintaa. Ketjutus menee siten, että mitä lähemmäs mennään, sitä enemmän se tietoisuus (toiminnan tarkoituksesta) kasvaa”, Liikkanen sanoo.
Verkostot ovat supon mukaan kansainvälisiä ja ne ulottuvat EU:n sisämarkkinoille. Tuotteitaan myyvä suomalaisyritys saattaa luulla toimivansa toisen suomalaisen tai EU:n sisällä toimivan yhtiön kanssa.
”Se on varmasti erittäin tarkkaan heiltä (Venäjän viranomaisilta) suunniteltu ja laskettu, että tuotteen saa kuljetettua niin, ettei se aiheuta lähtömaan viranomaisissa suurempaa mielenkiintoa.”
Liikkanen sanoo, että Venäjä hyödyntää henkilötiedustelua ja kybervakoilua hankkiakseen myös sotateollisuutta palvelevaa osaamista Suomesta.
”Oli se sitten vakoilua tai hankintaverkostoja, siellä on Venäjän valtio ja sen viranomaiset taustalla, jotka sitä toimintaa pyörittävät.”
”Yritysten velvollisuus on selvittää, kenen kanssa ne käyvät kauppaa ja viime kädessä on yritysten vastuu varmistaa, mihin myytävät tuotteet lopulta päätyvät.”
Supon mukaan verkostojen toiminta uhkaa pitkällä aikavälillä Suomen kansallista turvallisuutta. Venäjä vahvistaa sotavoimaansa koko ajan, ja vaikka maa käy sotaa nyt Ukrainassa, sen tahtotila tulevaisuudessa on kysymysmerkki, Liikkanen sanoo.
”Venäjä kokee länsimaat uhkana itselleen ja oikeuttaa toimintaansa sillä, niin totta kai rajanaapurina katsomme, että pitkällä aikavälillä se (sotateollisuuden vahvistaminen) muodostaa meille uhkan.”
Liikkanen sanoo, että viranomaisten valtuuksin Venäjän hankintaverkostojen toimintaa on mahdollista torjua osittain.
”Meillä on tietysti tieto toimijoista ja Venäjän viranomaisista, miten he toimivat ja miten yrittävät tätä rakennetta tehdä”, Liikkanen sanoo.
Hän lisää, että vastuu on myös pakotteiden alaisia tuotteita valmistavilla ja myyvillä suomalaisyrityksillä.
”Kun hankintaketjut ovat pitkiä – ja niissä on paljon välikäsiä – viranomaisten ja yritysten on yhä vaikeampi tietää, kuka todellinen ostaja on. Yritysten velvollisuus on selvittää, kenen kanssa ne käyvät kauppaa ja viime kädessä on yritysten vastuu varmistaa, mihin myytävät tuotteet lopulta päätyvät.”
Yrityksen johto voi joutua pakotteiden alaisten tuotteiden myymisestä rikosvastuuseen.
”Sabotaasilla haetaan pelotevaikutetta, oli kohteena sitten poliittinen päätöksentekijä tai kansalaisten turvallisuuden tunne.”
Euroopassa viranomaiset ovat selvittäneet Venäjän sotilastiedustelun organisoineen sabotaasitekoja eri maihin. Esimerkiksi vuonna 2024 DHL:n kuljettamia paketteja räjähti Saksassa, Puolassa ja Britanniassa.
Liikkasen mukaan sabotaasi on kohdistunut isoihin Euroopan maihin. Se oli aktiivista vuosina 2023–2024 mutta sittemmin hiljentynyt.
”Sabotaasilla haetaan pelotevaikutetta, oli kohteena sitten poliittinen päätöksentekijä tai kansalaisten turvallisuuden tunne”, Liikkanen sanoo.
Hänen mukaansa sabotaasiteot ovat Euroopassa kohdistuneet Ukrainan tukeen ja sen koko ketjutukseen. Lisäksi sabotaaseja on tehty symbolisiin kohteisiin, kuten muistomerkkeihin, jolloin toiminnalla saadaan laajoja reaktioita aikaan.
Suomi ei edelleenkään ole Venäjän vaikuttamisen pääkohdemaita eikä Suomi ole toistaiseksi ollut Venäjän sabotaasien kohteena, Liikkanen sanoo. Hän pitää tärkeänä sitä, että Venäjän uhkaa ei nosteta esille perusteettomasti tai ilman näyttöä. Tällainen tarjoaisi maalle sen huomion, jota se vihollisina pitämiltään valtioilta tavoitteleekin.
”Suojelupoliisi on pyrkinyt pitämään esillä, että me toimimme Venäjän piikkiin, jos näemme automaattisena, että Venäjä on kaiken takana.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
