Ylipaino hevosten useiden vaivojen taustalla
Eläinlääkäri Tanja Pehkonen mittaa Tampereen hevosklinikalla mittanauhan avulla, onko hevosella ylipainoa. Kuvan hevonen on normaalipainoinen. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoYlipaino on harrastehevosilla ja harrastetasolla kilpailevilla hevosilla yleistä. Se voi heijastua eläinten terveydentilaan useina vaivoina. Tilanne on verrannollinen ihmisten elintasosairauksiin.
Yleisimpiä ovat tuki- ja liikuntaelinten vaivat. Ne ovat liityksissä paitsi väärään ruokintaan myös siihen, että liikuntaa on joko liian vähän tai se on vääränlaista, kertoo eläinlääkäri Tanja Pehkonen Tampereen Hevosklinikalta.
Huomattavasti yleistynyt kaviokuume on suoraan verrannollinen hevosen ravitsemukseen.
Pehkosen mukaan viime vuosina on myös tutkittu paljon hevosen metabolisia sairauksia. Vaikka hevonen ei kärsikään koiran ja ihmisen tavoin diabeteksesta, hormonaaliset aineenvaihdunnan vaivat ovat hankalia hoidettavia ja niiden määrä on rajussa nousussa.
”Jostain syystä hevosenomistajien keskuudessa on yleistynyt ajatus, että hevosta pitää ruokkia enemmän, jotta sille saadaan lisää lihaksia”, Pehkonen ihmettelee.
”Se on täysin väärä ajattelutapa. Eihän ihminenkään kasvata lihaksiaan syömällä enemmän.”
”Tottakai tarvitaan laadukasta ravintoa, mutta kyllä lihakset syntyvät liikunnan ja oikeanlaisen ruokinnan yhdistelmästä.”
Ruokinnassa kikkaillaan eläinterveyden ammattilaisen silmin aivan liikaa.
”Kun pelkistäen sanotaan, hevoset ovat eläneet vuosisatoja heinällä ja kauralla ja tehneet samalla paljon työtä.”
Pehkonen ei halua väheksyä rehuteollisuuden kehittämiä myslejä tai muita täydennysrehuja, mutta pölisemätön ja homeeton heinä, laadukas kaura tai ohra sekä peruskivennäiset riittävät useimpien hevosten kohdalla pitkälle.
Hän myös toppuuttelee intoa ottaa hevosilta verikokeita ravitsemustilan selvittämiseksi. ”En muista yhtään hevosta, jolla on verinäytteissä havaittu merkittävää puutosta.”
Iso osa Tampereen hevosklinikan potilaista on säännöllisesti kilpailevia ravureita tai ratsuja, siis huippu-urheilijoita.
Se osoittaa, että selkeä perusruokinta on valttia kilpahepojenkin ruokinnassa. ”Isolla tallilla ei ole yksinkertaisesti aikaa venkslata yhdelle hevoselle sitä ja toiselle tätä.”
Oman hevosen painon seuranta voi olla hankalaa. Kun hevosen näkee päivittäin, eroja ei huomaa.
Pehkonen suosittaa avuksi yksinkertaista välinettä: mittanauhaa.
”Jos hevonen vain lihoo ja lihoo, se saa liikaa energiaa.”
Niin rotujen kuin yksilöiden välillä on isoja eroja rehunkulutuksessa. Täysveriratsut ja lämminveriravurit ovat tyyppiesimerkkejä roduista, jotka kuluttavat rehun todella tehokkaasti. Osansa tietenkin tekee myös niiden valmennus.
”Ponit ja suomenhevoset taas ovat usein tyyppiä, jonka tarvitsee vain katsoa ruuan suuntaan, niin ne pysyvät pyöreinä”, eläinlääkäri naurahtaa.
Asialliselle ravitsemusneuvonnalle olisi selvästi tilausta. Klinikoilla sen antamiseen ei vain ole kovin paljon resursseja. Verkossa taas vilisee liikaakin tietoa, jota on helppo hairahtua pitämään yleispätevänä totena.
Pehkonen heittääkin vinkin rehumyyjien suuntaan, että nämä järjestäisivät omien myyntitilaisuuksien sijaan koulutusta hevosenomistajille yhdessä. Se lisäisi uskottavuutta.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
